keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Isoäidin vanha tapetti ja kipeysfiilistelyjä

Mies meni kouluun,
minä heilutin portailta.

Minä tulin kipeäksi,
enkä pidä siitä ollenkaan.

Minä olen fiilistellyt...



Ohut kukkahame henkarissa on kuin pala isoäidin vanhaa,
rikkinäistä tapettia.
Sulkiessaan silmät pystyy melkein tuntemaan sen vanhan tuoksun ympärillä.
Ummehtuneen, kiehtovan, vuosien kulun.

Nostalgiaa!

(Hamekangas kirpputorilta, 1 euro.
Ommeltu itse minimuotoon.
Kangasta revitty rikki raastimella ihan fiiliksen vuoksi)



Psykedeelinen kukkamekko kangaslaatikkoni pohjalta yllättää aina.
Se on ollut kadoksissa pitkään.
Muutamien rikkinäisten ja vanhojen saumojen uudelleen ompelua
ja mekko pääsee taas käyttöön.

Sadepäivän ja armottoman masennuksen varalle.

(Mekko: SPR:n kirpputori)




Lopun hamekankaan kanssa fiilistelin hieman lisää
ja ompelin siitä hupullisen huivin.

Pysyvät hiukset ojossa tuulessa ja tuiverruksessa.



Kirpputorilta löytämäni kengät (3 euroa) saivat mustat rusetit koristeeksi.

***

Ja minä olen ihan varma,
että jos vielä niistän kerrankin,
niin nenäni irtoaa saumoistaan.
Aivot tosin ovat tulleet ulos jo aikoja sitten.

Kipeänä sitä osaa taas arvostaa terveyttä.
Sitä ei koskaan muista terveenä,
kuinka kivaa se onkaan.

Maanantaina minä menen ihan töihin.
Nenän kanssa tai ilman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

miljoona unelmaa