Sitruunaunelmia ikkunalaudalla

Herättyäni sohvalta tunnottoman käteni päältä

ja juodessani aamukahvia vasemmalla kädellä,
päätin fillaroida kaupunkiin kuluttamaan hikistä keikkalesken sunnuntaita.

Mikä riemu ja nauru
oli fillaroida takaisin kotiin pyöränkorissa
ensiapukaappi, punainen tarjotin ja raastinrauta.

Pyöränkori on maailman ihanin keksintö.
Tehty juuri tälläiselle tytölle.
Tavaraharakalle ja kassialmalle.

(Häälahjasormus, meidän hääkutsukorttimme ja Tallinnasta ostettu tiara.
Kultaiset, pitkät satiinihansikkaat kirpputorilta 2 euroa)


Olen vahtinut koko päivän pyykinpesukonetta.
Naapurin pyykinpesukonetta.

Olen katsonut kuinka naapuri ripustaa pyykkejään ulos kuivumaan
ja pistää uuden koneellisen pyörimään.

Ja minä pyörin sisällä turhautuneena ja kateellisena.
Mahtavat kuivua nopeasti.
Ja tuoksua hyville.

Minun pyykkikorini odottaa vieläkin oven vieressä.

Pyykinpesun sijaan päädyin lopulta pesemään lattioita
ja mustissa sukkahousuissani tunsin saavani miljoona lämpöhalvausta.

Enkä ole vieläkään riisunut sukkahousujani,
vaikka sydän ja keho ja jalat huutavat hengitysilmaa.
Lämpöhalvauksia ja sydämentykytyksiä.

Pum
Pum
Pum.

(Saappaanheiton 2. sija!)


Mies tuli kotiin keikkareissultaan,
rämpi sänkyyn
ja sammahti.

Minä solmin violetin ilmapallon miehen nilkkaan.

Ehkä Hän herätessään uskoo olleensa Nalle Puhin
kanssa metsästämässä hunajaa ampiaispesästä.
Sieltä korkealta puun latvasta.

Niin korkealta,
ettei sinne voi kiivetä.
Niin korkealta,
että sinne voi vain lentää ilmapallolla.

Minä aion kertoa Hänelle sen.

Minusta tulee ehkä sittenkin isona Sitruunankasvattaja.

Ja minä joisin tequilaa omilla sitruunoillani aamuin illoin.
Pienellä pillillä.
Paljolla suolalla.
Ja suurilla sitruunoilla.
(Happamia, sanoi kettu.)

Sitruunansiemen on kasvanut ulos mullasta.

Kaivoin sen sitruunastaviipaleesta pois
ennen kuin join tequilalasini tyhjäksi.

Pistin taskuun ja multaan ja aurinkoon,
ja nyt minulla on taskukokoinen sitruunapuu.

Ja hirveä mieliteko tequilaan.