keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Ruusun muotoisia solmuja

Sormet syyhyävät tavalla,
jota eivät kynnet kykene taltuttamaan.

Tänään Marilyn on vaiennut.

Päässä aivolohkot kietoutuvat miljooniin umpisolmuihin.
Jokaisella tunnilla ne kiertyvät tiukemmalle,
ja minä yritän suoltaa mustetta paperille aivoja nopeammin.

Piirrän sormeni mustiksi.

Iltapäivällä huomaan punaisen viinilasin olevan jo puoliksi tyhjä.
Valkeat paperit ovat epämääräisiä viivoja täynnä,
kynsien alla multaa,
ja minun pääni umpisolmut ovat muuttuneet pitsiryppäiksi,
joihin en saa mitään otetta.



Olen epämääräisen innostunut -
pääni umpisolmuista.

Epämääräisen rakastunut sellaiseen,
josta en tiedä vielä mitään.

Mutta minulla on Se Tunne.
Sellainen kutina sormissani,
että vielä minä kynsin itseni pinnalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

miljoona unelmaa