Se sama tyhjyyden tunne
sekoittuu kehon täyttämään mielihyvään
jokaisen onnistuneen työn jälkeen.
jokaisen onnistuneen työn jälkeen.
Kun näkee kättensä tekemän työn;
jokaisen sauman, jokaisen toisiinsa liitetyn palasen.
Himmeän lakan alta kuultavan petsipinnan,
teräsvillan hennot jäljet puun pinnassa.
Ensikertaa kuukauteen,
sitä tuntee hengittävänsä.
Hengittävänsä syvään.
Hengittävänsä syvään.
Tunto palaa sormiin,
ja minä tunnen kuinka pieni ylpeys ja onni lämmittävät ihoani.
Minä imen valmistuneen työn jälkeistä onnea itseeni
ja tunnen olevani elossa.
Ilma täyttyy näkymättömästä sateesta,
sumuisesta harmaudesta.
Piharappuset ovat sulaneet talvipeitteestään.
Minun tekee mieli riisua kenkäni
ja kastella sukkani märkään pihanurmeen.
Minun tekee mieli tuntea ja huutaa;
Minun tekee mieli tuntea ja huutaa;
kylmyys, kosteus -
Kevät
Kevät
jonka huomaan tekevän hitaasti tuloaan.
Ja minä mietin,
milloin pihapuihin on kasvanut pajunkissoja?
(Miksei kukaan ole kertonut minulle niistä)
(Miksei kukaan ole kertonut minulle niistä)
Siitä tuli hieman hieno hei!
VastaaPoistaompa ihana! voin vaan kuvitella ton vaatineen työn määrän. kaunis :3
VastaaPoistaLeena hei, siit tuli tosiaankin hieman hieno! :>
VastaaPoistaSarita: Kiitos, minunkin mielestä se on ihana ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen (Näyttötyön alkaessa minulla oli kuitenkin katastrofin ainekset käsissä: Verhoilu ja halu tehdä se tilkkutyönä - verhoilusta aiempi kokemukseni on kuitenkin todella löyhä)
Työmäärä on ollut aika huikea, eniten panostusta vaati juuri noiden tilkkukankaiden teko - yksi tilkku kerrallaan. Mutta oli se kaiken sen vaivan arvoista - siitä tuli ihan uniikki ja minun näköiseni :>