perjantai 3. joulukuuta 2010

Joulukuun Kolmas


Ei pienet viisarit armoa anna.

Minä vien kelloni uniini.
Minä lasken aikaa.
Piilotan puupölyä hiuksiini.

Unieni kellossa viisareita on kymmenen.
Jokaiselle sormelle yksi.

Ne pyörivät ympyrää kuin hullut.
Kuluttavat minun aikaani.

Minun unieni kellossa viisareita on satoja,
ja minusta tuntuu,
että minulla on kauhea kiire.

Minun täydellisen epätäydellinen kelloni,
jonka pienet viisarit tikittävät aikaa.
Minun käsieni hioma.
Aika,
johon minä puhallan elämän.

Ikkunasta näen, miten rusakot juoksee
ja lumi tekee seittejä oksiin.




Kahvini on aikoja sitten jäähtynyt mukiin,

mutten voi olla hymyilemättä.

Sulkiessani silmäni,
minä pyörin,
pyörin,
pyörin -
Kuin miljoonat hullut viisarit unissani.





4 kommenttia:

  1. Aivan ihana merkintä, ehkä yks mun suosikeistani<3 Ootkos tehny kellon itse?

    VastaaPoista
  2. Kiitos :>

    Olen tehnyt itse alusta asti; opetellut käsittelemään puuta, sahannut, hionut, suunitellut ja taltannut. Vielä olisi maalaus ja viimeistelyt edessä ja sitten saa viisarit raksuttaa aikaa meidän kodissa. Olen kyllä niin ylpeä itsestäni, että isosta puulevystä voi itse saada käsillään aikaan jotain :D

    VastaaPoista
  3. Hyvä teema kauniit muodot ja ajankohtainen aihe.

    VastaaPoista
  4. Mä tykkään kans niin tehdä käsilläni, se on mahtavaa nähdä miten jokin muuttuu ja tajuaa että on itte saanu aikaseks.

    VastaaPoista

miljoona unelmaa