Näytetään tekstit, joissa on tunniste hulahula. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hulahula. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Minun tyttöni naulakossa

Miten saa pienet tytöt onnellisiksi
ja lapsellisen innostuneiksi?

Pinkillä Hula-Hula -vanteella.
Joka kimaltelee.

Valitseminen oli kaupassa kamalan vaikea prosessi.
Piti pyöritellä ja heilutella,
vertailla värejä ja kimalluksia.
Painoa ja kokoa.

Ja se parhain kulki kaupasta kotiin minun olallani.

Ja koska olen niin malttamaton luonne,
ehdin jo melkein tiputtaa keittiön lampun katosta yrittäessäni pyörittää
hulaa kaulani ympärillä.

Olohuoneeseen Mars!

(Koska Kulta lähdetään puistoon heilumaan?)



Seiloripaituli, shortsit ja huivi: Kirpputori
Hula-Hulainen: Prisma




Ompelukone on surruttanut suurella intohimolla.

Sur sur,
pian on keskiyö.

Päässä surisee,
ajatukset vilahtelevat toistensa ohi,
yhä hullumpia ja intohimoisempia suunitelmia porautuu päähäni.

Enkä millään ehdi kaiken toteutuksen lomassa kirjata niitä kaikkia ylös.

Kadonneiden suunitelmien kaatopaikka.
Minun pääni.
Tarvitaan lapio ja riuskat otteet,
jotta pääni surrutus antaisi minun joskus taas nukkua hyvät yöunet.
(Niin paljon tehtävää,
niin paljon annettavaa,
vielä niin paljon.
Eikä aikaa koskaan tarpeeksi päivissä)



Valmistumassa oleva PuuhaNappiMekkonen omista kaavoista.

Kangas on kirpputorilta ostettu vanha pussilakana.

Se oli jokin tekemättömyyden raukea hetki,
kun upottaa sakset vanhaan lakanaan vailla suurempia suunitelmia.
Tarkoituksena olisi vielä napittaa mekkonen edestä
ja ommella siihen pienet kaulukset.
Sekä viimeistellä ja huolitella.






Koin aamupäivällä järisyttävän adhd-ilmiön
ja siivosin monta tuntia.

Näiden raivokkaiden puuhatuntien jälkeen
kaikki mitätöityy taas perinteiseen nippelisiivoukseeni
(Hirveä touhottaminen ja siistiminen,
joka alkaa aina kaapeista ja laatikoista,
eikä koskaan ehdi yleissiivouksen tasolle,
kuten imurointiin).

Keittiön pöytä on siisti,
ruukuissa on paljon kukkia,
ompelupöytä on siivottu
(Ja tietysti ompelutarvikelaatikot)
ja joskus kirpputorilta ostamani pieni sydännaulakko ruuvattu ompelupöytäni viereen.

Ja siinä roikkuu minun tyttöni.

Mies sanoo,
että se on härskin näköistä.

Minä siihen,
etten sentään tyttöraukkaa hirttänyt naulakkoon.

Se olisi härskin näköistä.
Ja minä pidän minun tytöstä.
Ei minusta sellaiseen olisi.

**

Nyt haluaisin pestä pyykkiä
ja kuivattaa sitä ulkona.

Ja Hula-Hulata ihan hulluna itseni pyörryksiin.


P.s Huomenna lähtö Helsinkiin,
viitaten pari postausta alempana olevaan Suunnittelukilpailuun,
josta kirjoitin ja johon lopulta osallistuin.
Maalaistytsy pääsee suureen kaupunkiin.

Ah,
katusoittajia!
Niitä minä jaksan aina hämmästellä ja ihastella,
kesästä toiseen.
Aina Helsingissä.