Metritön lakritsi

Yksi sanoo,
että jazzista tulee aina paha olo.
Toinen komppaa vierestä.

Jatsailu on vaarallista,
myönnän ja nyökytän.

Se tyhjentää tilin lähes nolliin,
kartuttaa vaatevarastoasi muutamalla ihanalla mekolla,
saa silmiisi sydämenmuotoiset aurinkolasit,
polttaa väriä niskaasi ja sääriisi.

Ja kadottaa yhden mustan tuolin keittiöstäsi.

Se antaa sinulle elämäsi ensimmäisen artistipassin,
jota kantaa ensikertalaisen ylpeänä ja ihastuneena.

Se saa sinut pettymään,
kun kuulet,
ettei metrilaku olekaan metrin mittaista.

Se on kuulemma mitattu ja tarkastettu.

Meitä on huijattu;
meitä suuruudenhulluja,
jotka luulimme syövämme lakua metritavarana.


Jazz on vaarallista.

Mutta muutaman mekon ja artistipassin arvoista.
(Ja sen yhden menetetyn ja kirotun tuolin!)


(Allekirjoittanut on hippaillut Porin Jazzeilla sekä Rauman Summer Jazzeilla)