Aamussa tuoksui Syksy

Eilinen meni perinteisissä Mustan Pitsin Yön tunnelmissa.

Kotona läpikuultava aamutakki vaihtui valkoiseen korsettiin ja pillerihattuun,
avatun kuohuviinipullon poksahdus sai kiljahtamaan innostuksesta.

Kadut täyttyivät musiikista,
tuoksuista ja ihmismassoista.

Tuuli sieppasi miehen hatun mukanaan ja
me jätimme ihmisvilinän taaksemme tappamaan Vanhan Rauman mukulakivetyksiä.

Aamu tuoksui syksylle
ja minä pistin villasukat jalkaani.

Avoinaisesta ikkunasta heinäkuu räki loppuaan sisään
ja minulla oli kylmä.

Peitto oli yöllä kaivautunut ulos satiinilakanoistaan,
minä niistin mustaa nokea
ja tunsin kielelläni eilisen polttavat liekit.

Suu on turta
ja minun pääni vieläkin hieman sumea.

Minä katselin pihamaalla kukkivia pieniä unikkoja
ja mies lähti keikalle.

Vaaleanpunaisia,
punaisia ja valkoisia unikkoja.
Olisin halunnut koskettaa niiden ohuita terälehtiä,
mutta pelkäsin jo tuulenkin saavan ne haurastumaan.

Olisin halunnut rakentaa niille tuulensuojan.

Koti on niin hiljainen ja pimeä,
ja minulla onkamala ikävä.

Tänään tuntuu sellaiselta päivältä,
että on hyvä sytyttää kynttilöitä palamaan.

Silloin minun syksyni olisi jo alkamassa.

Tänään on hyvä päivä katsoa Muumeja
ja sulkeutua sydämensä kanssa makuupussiin turvaan.

Odottaa,
että mies tulee yöllä kotiin,
kantaa olohuoneen sohvalta sänkyyn,
sammuttaa Muumit
ja ottaa kylkeensä kiinni.

Tällaisina päivinä muistan,
etten koskaan haluaisi elää ilman toista.