ReUse Republic - keskiviikko

Peikkotukka,
takkutukka,
olkitukka
ja suuri huivi.

Hei,
minä olen takkupääni kanssa linnottautunut kotiin
sankaritarompelijaksi
ja alan taas muistuttamaan enemmän kotipeikkoa kuin naista.

Ulkona on tullut käytyä vain sen verran,
että nenänpää saa ovenpielestä raittiinilmanmyrkytyksen
ja minä pakolliset tupakansavuni.

Kysessä on siis ReUse Republic -vaatesuunnittelukilpailu,
jonka parissa olen ahertanut muutaman päivän.

Lisäinfona kyseistä kilpailua selventämään
lainaan yrityksen sivuilta pienen tekstin:

"ReUse Republic on luonut uuden,
ekologisen käyttötavan muotivaatteiden jäännöserille.
Projekti yhdistää nuorten suunnittelijoiden luovuuden,
liikkeiden varastoon jääneet vaate-erät
ja Kampin kauppakeskuksen kiinnostuksen tarjota asiakkailleen uusia elämyksiä."

Lisää voi käydä lukemassa
klikkauksen kautta.




Olen harsinut,
purkanut,
piirtänyt.

Neulannut,
ryystänyt kahvia,
menettänyt hermojani
ja pureskellut kynsiäni.

Olen keskustellut saumurini kanssa moneen otteeseen
yhteisistä pelisäännöistämme,
hyppinyt riemusta,
lauleskellutkin välillä hieman.

Ja taas repinyt pelihousuni.
Ja syönyt miljoonia hapankorppuja rauhoittaakseni hermojani.

Olen tehnyt lakanakangasversioita,
leikannut lakanaversioista uusia lakanaversioita
ja vielä kerran uusia.

Olen ollut tyytyväinen.

Olen vihannut saamiani materiaaleja,
niellyt vihani
ja surrannut lisää.

Ja silittänyt.

Olen ollut ihan röyhelönä,
sifonkina
ja tyllinä.

Olen unohtunut kokonaan omaan maailmaani.
Aivoni ovat kasa kangassilppua,
jotka on nivottu yhteen mustilla langanpätkillä ja nuppineiloilla.

Näen unia täydellisistä saumoista.

(Yksi monista lanakangasversioista Mona Lisani päällä)

Minä toivon.

Ei,
minä tiedän saavani tämän huomenna valmiiksi.
(Olkoon saumuri minulle myötämielinen)

Pistän perjantaina Helsinkiin,
sormeni ristiin
ja silmäni kiinni.


Hyvää saumaa
ja minä jatkan vielä hetken.

(Oi, kuinka rakastan tätä!)