Raittiinilmanmyrkytys

Lauantain raittiinilmanmyrkytys,
kun miehen kanssa lähdimme kävellen hakemaan autoa toiselta puolelta Raumaa
(täällähän välimatkat ovat mitättömiä kävellen,
mutta ajatus reippailusta sai hetkeksi tuntemaan viluväreitä)

Matkatakiksi laitoin päälleni vanhan tupakkatakkini,
jonka olen vannonut pysyvän vain kotitakkina.
Tosin se lupaus rikkoutui jo viimetalvena.

Rönttö-oloon se sopii vain niin mainiosti.



Takki on raahattu kotiin SPR:n ilmaislaatikosta
(oi, minä rakastan penkoa niitä!)
ja yritetty värjätä kotona pesukoneessa mustaksi.
Tulos oli harmaanvihertävä.

Aamulla istuin jälleen kotiportaillamme päivän ensimmäisellä savukkeella.
Kahvikuppi lämmitti sormia
ja toppatakki kehoa.

Pieniä,
tärkeitä asioita tässä maailmassa,
jolloin soisi ajan hetkeksi pysähtyvän.

Kävelymatkalla näimme todella suuren lehtikasan,
johon olisi tehnyt mieli hypätä.
Ja kaiverretun kurpitsan.

Sellaisen minäkin haluan.

Loppuillaksi sohva on vallattu
ja televisiosta pyörii Happy Feet.
Mahassa hyörii lauantairuokaa
ja olo on kuin pingviinillä.

Pus.