Istutimme meidän omaan pihaan pussillisen auringonkukansiemeniä.
Niistä lähti versoamaan kuusi.
Kolmen päältä ajoi vuokranantajan ruohonleikkuri.
Kaksi kukki ajallaan.
Ja se kolmas.
Se antoi odottaa itseään.
Ja kun ilmat kylmenivät ja pimenivät,
yhtenä aamuna se oli auennut.
Ja se oli niistä kaikista kaunein.
Minä poimin sen talteen.
Toin aurinkoa keittiöömme.
Pelastin sen yöpakkasilta.
Niistä lähti versoamaan kuusi.
Kolmen päältä ajoi vuokranantajan ruohonleikkuri.
Kaksi kukki ajallaan.
Ja se kolmas.
Se antoi odottaa itseään.
Ja kun ilmat kylmenivät ja pimenivät,
yhtenä aamuna se oli auennut.
Ja se oli niistä kaikista kaunein.
Minä poimin sen talteen.
Toin aurinkoa keittiöömme.
Pelastin sen yöpakkasilta.
Sitten eräänä aamuna löysin sen kuolleena vihanneskiposta.
Kissa oli purrut sen varren katki.
En raaski heittää sitä roskikseen vieläkään.
Se pääsi auringonkukkien taivaaseen.
Mutta luoja se oli kaunis!
Kissa oli purrut sen varren katki.
En raaski heittää sitä roskikseen vieläkään.
Se pääsi auringonkukkien taivaaseen.
Mutta luoja se oli kaunis!
(Tiesittekö muuten,
että jos sinulla on kukkia pöydällä,
ei koskaan tarvitse siivota)
Roskia viemällä voi viihdyttää myös naapureita.
Liian isot sukat ja kirpputorikengät.
Kun ei osaa.
Ja se on perjantai.
Pistin kukan rintaan ja jään nauttimaan viikonlopusta.
Kaikille muillekin nautinnollista viikonloppua.
Mau.
Toi on just se syy miksen yleensä tuo kukkia pöydälle. Kissa joko syö ne tai onnistuu kaatamaan maljakon. Joten tyydyn nauttimaan ihan vaan kissasta sisällä ja kukista ulkona.
VastaaPoistaminä miljoonista kaadetuista maljakoista ja syödyistä kukista huolimatta jaksan edelleenkin tuoda niitä sisälle. saavatpahan kissatkin sitten jotain hupia ja minä harvenevia hiuksia, jälleen kerran. ihminen ei koskaan opi :D
VastaaPoista