Ole sellainen, Uusi ja Ihmeellinen

Olen kävellyt jalkani verille punaisilla korkokengillä,

mustannut paljaat jalkani Turun öisillä,

kylmillä kaduilla.

Olen kietoutunut villakaulahuiviin,

herännyt aamuisin liian aikaisin.

Juonut aamukahvini hiljaisina tunteina,

katsellut keittiön ikkunasta pihalle,

jossa aamu on vielä väriltään musta.

Olen kirjoittanut kirjeitä

ja syönyt suklaakarkkeja satiinipeiton alle piiloutuneena.

Olen rakentanut sängystämme majan,

joka on täytetty tyynyillä, kirjoilla ja värikynillä.

Jokainen aamu on uusi ja ihmeellinen.

Ja minä olen aina sama.

Minun sydämeni hakkaa sata iskua minuutissa,

jokaisena aamuna herätessäni.

Sama kiihko tykyttää rinnassani,

muistuttaa minun olevan elossa.

Sama nainen,

samat hattaranmakuiset unelmat,

joita kohti varpustaa.

Aina hieman eksyksissä,

aina silmät puoliksi ummessa.

Samat mustelmaiset jalat,

äänekäs nauru

ja ne samat sata iskua minuutissa.

Jokaiseen aamuun herään kuin uuteen ja ihmeelliiseen.

Ja jokaisena aamuna,

minun täytyy muistuttaa itseäni siitä,

että olen hyvä ja kaunis.

Arvokas.

Että olen Tarpeeksi,

että kelpaan.

Kelpaan tälle maailmalle tällaisena naisena,

näillä unelmilla ja tällä kiirehtivällä sydämellä.

Toisinaan saatan melkein unohtaa sen,

ja silloin minä hukun muiden ihmisten katseisiin.

Kasvan sammaleeksi seinään

ja unohdan aamujen kauneuden.

(Sata iskua minuutissa,

ja minä hengitän viileää ilmaa keuhkoihini)