Ruusu

Sain mieheltä kultaiseen nauhaan kiedotun ruusun.

Pistin sen violettiin maljakkoon keittiön pöydälle.
Sunnuntaiaamuna keräsin punaisia terälehtiä lattialta,
ripustin ruusun kuivumaan korkealle,
sen,
mitä siitä oli vielä jäljellä.

Silmät suurina sanoin miehelle,
että se tuntui kuin olisi kerännyt sydämensä palasia lattialta.

Hetken olin surullinen,
kunnes ymmärsin,
että tulee uusia ruusuja.

Kaikki kukat minulla on tallessa,
kuivatettuina maljakoissa.

Kiiltokuvat piilotettuina pieneen käsilaukkuun;
niissä on kissoja ja prinsessoja,
ja kultaista hilettä kulmissa.

Pieniäsuuria onnenasioita piilotettuina lasipurkkiin,
että silloin,
kun on maailman onnettomin ihmislapsi,
voi avata onnenpurkin
ja muistaa niitä tärkeitä asioita tässä maailmassa,
jotka tekevät sinut onnelliseksi.

(Jokaisella pitäisi olla oma lasipurkki,
johon tallentaa onnea pahan päivän varalle)

TPR:n tuho

Ei auta laastari,
ei puhallus.

Talouspaperirullien sairaala,
seuraavasta ovesta vasemmalle.

Kirsikkakeskiviikko

Onni, odotus ja jännitys.

Minä rakastuin niihin heti.
Olen koukussa.

Iho liimaantui kiinni nahkaiseen alustaan.

Olen kääriytynyt elmukelmuun rasvapullon kera.

Odotan vain kuoriutumistani
ja korsetin pukemista,
jotta voin ihastella itseäni kunnolla.

Ne ovat niin kauniit.

Onni on...

...Kun postiin tupsahtaa parin viikon päästä tilaamani punaiset paholaiset.

Kerrotaan,
että Lumikin paha äitipuoli tanssi itsensä hengiltä punaisissa korkokengissä.

(Kengät: H&M - 59,95 euroa)

Kerro, kerro kuvastin...

Vietimme eilen miehen kanssa laatuaikaa ihan kahdestaan.

Mies laittoi silinterin päähänsä,
minä helmet.

Tanssipaikan ovella ne kysyivät minulta jälleen papereita.
Ja minä kaivoin hymyillen passini violetista prinsessakäsilaukusta.

Ympärilläni hehkuu lapsenomainen säteilykehä.
Tai sitten ne ovat nämä omenaposket.
Lisättynä pituuden puutteeseen.

Olen huomannut alkavani haistella appelsiineja kaupassa tarkistaakseni niiden mehevyyden.
Ja se hävettää minua hieman.

Täydellisten hedelmien valinta on minulle intohimo.
Omenoiden pitää olla rapsakoita, kiinteitä,
sopivan pyöreitä, mattapintaisia ja
oikean värisävytteisiä.
Eikä kolhuja niissä saa tietenkään olla.

Suutun itselleni huonosti valitusta hedelmästä.
Niiden pitää parhaimmillaan olla kuin karkkia.

Appelsiinien tuoksu on muuten yksi maailman parhaimmista tuoksuista.
(Joulun tuoksu!)

(Valitse sinäkin ensikerralla yksi Täydellinen Hedelmä ostoskoriisi.
Pieniä iloja.)

Viikonlopun kirpputoriostoksia:

Ihanaiset pikkumyykenkulit, 3 euroa.

Ja skottiruutusomisteiset nilkkurit, 2 euroa.

Kummankaan kenkäparin kunto ei ole uudenveroinen,
mutta varmasti kestävät käytössä tämän talven ylitse.

Haluaisin rakentaa majan puun oksalle

Haluaisin oppia puhumaan ranskaa

Kävelemään käsilläni

Kiivetä pelkäämättä hyvin korkealle

Juoda pullollisen tequilaa ja muistaa kaiken seuraavana päivänä.

Haluaisin tanssia tangolla

Juosta mahdottoman korkeilla piikkikoroilla

Nähdä Pariisin, Lontoon, Brasilian

Ajaa autoa

Omistaa Minna Parikan kengät.

Haluaisin pyöräillä hyvin kauas

Juosta maratonin

Elättää itseni kädentaidoilla

Koristaa ihoani kuvilla

Maistaa sinihomejuustoa ja syödä pureskellen yhden oliivin.

Haluaisin nukkua ulkona riippumatossa

Oppia soittamaan kitaraa

Perkaa onkimani kalan

Kirjoittaa kirjan

Sukeltaa pallomereen.

Haluan päästä ulos tästä sumuisesta väsymyksestä,
joka saa minut turraksi ja toimettomaksi.

Koska lumi tulee takaisin?


(Lumikkimekko: SPR:n kirpputori
Lusikat korupuuhailuihin: Kirpputori)

Ostoslistalla: Hiuslakka

Sähköinen harakanpesä päälaella kiittää ja kuittaa.
Mars, kauppaan!

Ostoslistalla myöskin uusi ripsiväri.

(Olen elämäni aikana ostanut vain yhden ainoan ripsivärin,
kahdeksannella luokalla,
sellaisen vaaleanpunaisen putkilon.
Sen jälkeen olen tyytyväisenä vastaanottanut kaikki tuttavieni jämäripsarit.
Kelpaa minulle.

En minä osaa ostaa ripsiväriä.)



Ensin sitä yrittää olla kuin ei olisikaan.
Hetken se onnistuu.

Mutta joskus sitä vain alkaa tärähtää huomaamattaan.

Hyörii, pyörii, kierii, linkoaa.
Kunnes lyö päänsä ikkunaan
ja sekoaa lopullisesti.


Eivät kaikki linnutkaan opi lentämään.

Shortsit ja Pikkutakki: Kirpputorilta
T-paita: Omaa tekoa (Kangas: Jätti-Rätti)
Kengät: Ellos


Töissä viikon parhaat naurut ovat tuoneet
meiltä tilatut Aikuisten XL-kokoiset Kangasvaipat.

Minä olen niitä surruttanut ja suunitellut muutaman päivän
ja Tadaa!

(Tällaisen haluan itselleni yöhousuiksi;
pehmeää, pehmeää, pehmeää unta.
Mukavuudenhaluisuus huipussaan,
jos vain pokka pitäisi.)

Takamukseen laitettiin kunnolla vanua,
jotta saatiin suuren takamuksen tuntua ja pyöreää muotoa.

Kyseessä oli kuitenkin onneksi vain jokin näytelmä,
johon näitä tilattiin.

Ensimmäinen kauhukuva oli vanhainkotiin tilatuista kestovaipoista.
No,
sitä odotellessa vielä...

Poissa kotoa ja koko omaisuus mukana

Perjantai 13. päivän
aamu sarasti suloisen kitkeränä,
kun saavuin viimeisenä töihin.

Ulkona oli pakkasta,
ja sisällä melkein saman verran.
Takit päällä ahtauduimme pieneen keittiöömme keittämään kahvia
ja pohtimaan,
mitä pitäisi tehdä,
kun lämmitys on pettänyt yön aikana.

Minä kudoin sukkaa sormieni lämpimiksi
ja vedin takkia tiukemmin päälle.
Ja olin niin jäässä luihin ja ytimiin saakka.

Ennen tapaturma-altista perjantaipäivää,
pakkasimme (=minä pakkasin)
laukkumme ja suuntasimme miehen vanhuksien luokse koiruusvahdeiksi.

Kuinka monta matkalaukkua sitä tyttö tarvitsee mukaansa
yhdeksi yöksi,
jotta saa viihdyttää itseään?

Niin vähän aikaa poissa kotoa,
mutta koskaan ei tiedä,
mitä sitä haluaisi tehdä.
Kutoa.
Täyttää ristikoita.
Piirtää.
Ommella.

Joten kaikki pitää olla käden ulottuvilla.

Kassi-Alma taas liikkeellä.

Kahden päivän tuhoamissaldo koiran osalta
oli vain yksi lankakerä.
(Kaiken se syö)

Ja miten ihanaa oli palata kotiin jälleen nälkäisten kissojen luokse.
Koti on paras paikka.

(Vauvat ja koirat ne on ihan kivoja,
kunhan ne ei ole omia)

Kissat ovat päässeet kala-apajille.
Taisivat tykätä,
ainakin maiskutuksesta päätellen.

Ja kaupan piparit pääsivat tomusokerin tuhoamiksi.

Joulu on mielessä,
ja sitä Oikeaa piparitaikinaa vielä odotellessa...


Tänään tuli reippailtua kirpparillekin aamusta.
Sovituskopin ja kassan kautta uuteen kotiin pääsivät muun muassa...

...Valkoiset korkokengät, 3 euroa...

...Musta pikkutakki huonolla kuvalla, 2 euroa....
(Tällaista olen etsinyt pitkään)

...Ja musta korsetti hakaskiinnityksellä, 5 euroa.

Nyt maha on täynnä onnellista sunnuntaikalaa ja kukkakaalia,
mies tuijottaa pingviinejä televisiosta
ja vihjailee jotain pannukakumaisista mieliteoista.
(Jääkaapista löytyvää mansikkahilloa onkin jo tehnyt mieleni pitkään)

Tämä sunnuntai on ihana sunnuntai.

Trapetsitaiteilijan vapaapäivä

Perjantai-ilta
ja viiden minuutin kotistudio pienen yksiön
tyhjäksi raivatussa keittiössä.

Ryppyinen lakana keittiön kaappien peittona;
näyttäähän sekin jo paremmalta meidän puitteilla.



Vessapaperia rintaliiveihin,
(häveliäisyyssuoja)
hakanneuloja mekkoa kiristämään,
sukkanauhojen tarkastelua peilistä,
punan lisäämistä vielä huulille
ja yhden naisen
(ja kameran takana monen sirkuslaisen miehen)
burlesque-iloittelu voi alkaa.

Minä, 160 senttimetriä ja korot.
Ja heiluvan epämääräinen tasapaino tuolilla.

Pieni,
kutkuttava jännitys kuvattavana olemisesta vaihtui väsymykseen
kello kymmenen illalla
ja minä suuntasin kotiin irroittelemaan hakanneuloja selkämyksestäni.

Pelonsekaisin tuntein ajattelin,
miten selviän kuvattavana,
kun oma mies ei ole kameran takana.
Ja kun paikalla oli muitakin ihmisiä katsomassa
sekä jakelemassa neuvoja
(ja niitä neuvoja tuli välillä niin monesta suusta samaan aikaan,
ettei enää tiennyt,
mihin solmuun sitä itsensä vääntäisi
ja pitäisikö repiä päänsä pois,
vai miten se menikään)

Mutta oikeastaan minulla oli todella hauskaa
ja vaikka yleensä lämpenen kameralle vasta akun loputtua
niin oli kiva kuulla
(ja myöhemmin itse nähdä),
että mukana oli ihan onnistuneitakin kuvia.

Vähän erilainen perjantai.


Vaatteet:
Korsettimekko, rintaliivit ja sukkanauhat: Lindex
Kengät: Halens
Kukkaset hiuksissa: H&M

(Laa la laa la laa...
Kuvat ovat vielä käsittelemättömiä
ja niiden käyttötarkoitus määrittyy myöhemmin...)

Sirkusorkesterin ihmeellinen maailma

Suomen kovin Raumalainen bändi!

Käy kuuntelemassa:
http://www.myspace.com/sirkusorkesteri

tai klikkaa itsesi Facebookissa kokoonpanon faniksi.

Luvassa suomenkielistä rock-musiikkia sekä
huimaavaa sirkus- ja tulitaidetta.

Tästä kannattaa tykätä.

"Kiltit tytöt pääsee taivaaseen,
tuhmat tytöt bailaa bäkkärillä!"

***

Minun piirtämäni Sirkusorkesterin lapsoset
ovat myös vihdoin lopullisessa muodossaan.

Laukussa varjeltujen papereiden,
muutaman mustekynän,
lukemattomien viivojen ja pisteiden,
muutaman hermoromahduksen sekä
syvän itsetutkiskelun jälkeen minä voin sanoa,
että olen tyytyväinen.

Ja luojan kiitos oli esiraatikin.

Rusettityttö ja Tirehtööri.


(Minä kiitän ja kumarran,
sunnuntai-illan mainostus hoidossa;
ja tästä tulette kuulemaan vielä lisää)

Ei voi koskaan olla masentunut, jos....

"Et voi koskaan olla masentunut,
jos sinulla on ilmapallo."
(Nalle Puh)

Tai kissa rutistettuna syliin.

Viikon viimeisen työpäivän vaatetus:

Paita ja shortsit löytyivät eilen kirpputorilta.
Kaviokengät ja kukkaset H&M:stä.

Kangaskaupasta haalin viikolla mukaani
läpikuultavaa kukkakangasta euron metrihintaan.

Viikonloppu meneekin hyvin lomaillessa
ja ompelukoneen surratessa.
Kangasta lähti mukaan nelisen metriä,
että eiköhän siitä jotain saa aikaiseksi...

Kimaltaa, kimaltaa...

Lumi oli aamulla satanut maahan.
Mies yritti heittää minua lumipallolla.
Kahvikuppi lämmitti kylmiä sormia.
Saappaat olivat liukkaat.
Autossakin on vielä kesärenkaat.

Iltapäivällä lumisade kasteli ripsivärit poskille.

Ja minä haluaisin jo tehdä lumienkeleitä,
-lyhtyjä ja -ukkoja.

Joulu tulee pian.
Ihan pian.

(Olo on ihmeellinen,
kuin muumipeikolla herätessään ensikertaa kesken talvea)

Löysin kirpputorilta mekon,
joka oli kaikinpuolin niin överiksi vedetty,
että se oli mielestäni mielettömän upea.

Nuo rönsyilevät hihat saivat minut haltioitumaan.

Mekko on tosin minulle vielä liian suuri,
mutta suunittelen sen kaventamista.
Tosin se näyttää ensisilmäyksellä melko työläältä puuhalta,
mutta varasuunitelmana on vain irroittaa hihat
ja ommella ne johonkin toiseen mekkoon.

Ja näin saadaan talven paras bileprinsessahile-mekko,
jonka tiedän näyttävän hyvältä.

Mustia ja punaisia kissoja lauantaiyössä

Minä syljen aina molempien olkieni yli,
jos näen mustan kissan juoksevan tien poikki.
Ja varmuuden vuoksi monta kertaa.

Lauantain kissatunnelmia kuvien muodossa:

Mies surrutti aamulla itselleen oman häntänsä,
ja olisitte nähneet,
miten hän hurjasteli ompelukoneella suoraa saumaa.
Aika menoa.

Yhtään mustaa kissaa ei kyllä juossut tien ylitse.
Yhtään noitaa ei näkynyt taivaalla.
Eikä yhtään kurpitsaakaan osunut silmään.

Boolia kyllä löytyi
ja hyvää seuraa.
Ja erittäin hienot viikset allerkirjoittaneen poskilta.

Miau!

(Lauantain asukokonaisuus:
- Paita ja häntä: Kirpputori
- Hame: Itseommeltu
- Sukkahousut: Lindex
- Kengät: Clikc
- Kukat päässä: H&M)