Poljetaan, poljetaan...

Rakastan syksyä,
villasukkia, lapasia ja karvahattua.

Vihaan syksyä,
kylmiä varpaita ja sormia.
Sitä, että öisin tarvitsee kaksi peittoa ja makuupussin
ja silti on jatkuvasti kylmä.

Rakastan polttaa syksyisin kasoittain kynttilöitä,
mutta samalla vihaan sitä jatkuvaa pimeyttä.

Rakastan syksyn värejä puissa.

Vihaan loskaa ja ainaista sadetta.

Rakastan syksyä,
koska sen jälkeen tulee talvi.

Enkä pidä talvesta,
jos maassa ei ole lunta,
eikä pakkaslumi narsku kenkieni alla.

Rakastan lumienkeleiden tekoa.

Vihaan sitä,
etten ole vielä löytänyt korkokenkiä,
joilla voisi kävellä jäisillä kaduilla liukastelematta.

Minä kaipaan syksyä.
(Vaikka olisi pimeää)

Minä kaipaan talvea.
(Vaikka olisi kylmää)

Minä kaipaan hieman kesääkin.
(Vaikka olen koko kesän vain hikoillut, punoittanut ja kärsinyt lämpöhalvauksista sukkahousuineni)

Ja tänä talvena minä menen hiihtämään.
(Tule jo, tule jo!)

"Poljetaan, poljetaan
kissoja katsomaan
vaikka ei mummolaa
vuosiin oo ollutkaan
Aika vei meiltä sen
mummolan, lapsuuden
mutta ei meitä saa vanhenemaan..."

(PMMP: Mummola)

Punainen, kimaltava mekko ja mustat avokkaat kirpputorilta.
Pyörä lainassa ja kyydissä arvokas, rakkaudella kasvatettu lasti.