Piknik Olohuoneessa

Toinen tytöistä piirtää kukkia
Farkkujen lahkeisiin
Ja rakastuu aina pitkätukkaisiin poikiin
Toisella on niin kova ikävä
Ja se kantaa käsissään kyyneleitä

Ja ne matkustaa pois




Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä ja tärkeintä sydäntä

Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä

Toinen löysi kuolleen siilin vaatekaapistaan
Se takapihan kiven alle haudattiin
Villasukkiin tarttui multaa ja ruohoa
Kun siinä haudan vierellä itkettiin.

Pois lähdettiin

Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä ja tärkeintä sydäntä

Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä

Ja ne matkustaa

Ja ne matkustaa, öisin junalla
Ja nukahtaa vasten ikkunaa

Ja ne matkustaa, öisin kahdestaan
Eikä kukaan ole vastassa...

Tyttöjen kesken:

Pallohame (lyhennetty ja pienennetty itse): Kirpputori Torin Kymppi
Alla oleva valkoinen tyllihame: H&M:n lastenosasto
Musta teeppari: H&M
Kengät: Click
Vyö: GT
Punaiset aurinkolasit: Citymarket


Muu tilpehööri:

Barbienuket Lilja Sofia, Pietaryrtti ja Operaatio Merileijona
ovat lapsuuden ystäviä.

Suuret vaaleanpunaiset kahvikupit ja tassit, punaiset kahvikupit ja tassit,
musta kahvipannu, kahvilautaset sekä punaiset pienet mehulasit ovat kaikki erinnäisiltä kirpputoreilta löydettyjä.

Punaiset viinilasit: Tiimari
Sydänlaukku: H&M
Koristetyyny: Tuotu ulkomailta
Pinkki sateenvarjo: Kirpputorilta
Suuret jonkkapallot: Pilailupuoti
Paperikassi palloilla ja rusetilla: Kihlajaislahjana ystävältä
Muffinsit itseleivottuja.

(Sanat: Jippu - Kaksi kauneinta)

Röntystelyä ja koiruuksia

Viikonloppuna vietin laatuaikaa Krapulani kanssa
ja maanantai-aamuna
(lue: päivällä)
lähdettiin Koiruusvahdeiksi avomiehen vanhuksien luokse maaseudun helmaan.
Viimeiset neljä päivää ovat menneet mitä mukavimmissa
ja rönttöisimmissä asukokonaisuuksissa.

Ja mikä sen parempaa,
kuin välillä ottaa lomaa itsensä laittamisesta
ja jatkuvasta peilin vahtaamisesta.
Saa hyvillä mielin olla ilman meikkiä,
tukka sutaistuna likaisena huivin alle
ja vaan oleskella.

Mieskin nauroi minua sunnuntaiaamuna
(lue: kello hyvin päiväsaika)
kun lähdin hakemaan postia aamupalapöytään
ja polttamaan pahalta maistuvaa aamutupakkaani
liian suuret muumiunihirviöhaalarit jalassa,
rikkinäinessä talvitakissa ja pipo silmillä.

Oikeastaan varmaan se,
mikä asukokonaisuudessani huvitti,
oli vielä jalkaan laitetut korkokengät.
Ainainen ihanainen nainen.

Kyllä meidän naapuritkin saavat ihmetellä,
kun haemme aamulehteä päiväsaikaan
mitä ihmeellisimmissä yöpuvuissa,
juuri heränneinä.
Siellä nuo jo kykkivät puutarhatöissä täydessä vauhdissa,
kun minä en ole vielä saanut edes aamukahvia.
Muistan kyllä aina toivottaa hyvät huomenet
ja hymyillä perään.

Kohteliaisuus ennenkaikkea,
niin se äitikin opetti.

Tällaisille ihmisille kuin me,
joilla ei ole minkäänlaisia rytmejä elämässään,
oli ihan uutta elää koiran tarkkojen rytmityksien mukaan -
ruokaa, pissatusta,
ruokaa, leikkimistä,
lenkitystä ja ruokaa.

Ihana oli eilen palata takaisin omaan kotiin
kahden löllyttelevän kissan luokse.
Totesimme,
ettei meidän rytmittömyyteen taitaisi koiruus sopiakaan.
Ihania otuksia nekin ovat
ja oikein hellyyttävä tapaus tämä hoitokarvakasa on,
mutta kissa on kissa.
Ja Pulmu ja Selma ne vasta kunnon kissoja ovatkin.


Röntystelykuvia koiruuspäivistä:



Hoidettava tuholainen,
joka varmasti syö kaiken,
minkä eteensä saa heti kun silmä välttää.
(Meillä on mennyt jo mm. kaksien kenkien pohjalliset, puolikas villapipo ja erä tupakka-askista)

Löysin joutsenen romukasasta.

Voi mikä röntty:

Huivi päässä: H&M
Takki: Kirpputorilta
Liituraitahame: H&M
(Kuusi vuotta vanha alennuslöytö ja edelleen yksi lempihameistani.
Väri on vuosien varrella haalistunut mustasta harmaaseen
ja nappikin siitä on irronnut)
Niittivyö: Citymarket
Rikkinäiset sukkahousut tavaramerkki.

Röntystelijät.

Rakastan sitä,
kun saan mieheni seurassa olla juuri sellainen kuin huvittaa,
ja niin rumakin kuin vain haluan.
Ja silti se aina väittää,
että olen maailman kaunein nainen,
vaikka peilistä katsoo suoraan haudasta noussut merihirviö.

On se niin ihana.

Nytkin sillä itsellään on minun punaiset sieniyökkärit jalassa,
ja minusta se näyttää niin maailman kauneimmalta pojalta.

***

(Voi VHS, sinua on ollut ikävä!
Tuhottiin koiranhoidon ohessa iso pino vanhoja kunnon videokasetteja,
mm. Pekka Töpöhäntää tuli naurettua sohvan ääressä.
Ihana nostalgiajysäys,
miksi miksi miksi maailman pitää jatkuvasti muuttua,
kun minä en muuttuisi yhtään mihinkään
ja haluaisin vieläkin katsoa kunnon vanhanaikaisia VHS-elokuvia.
Kehitys on inha eläin)

Viikon inspiraatiokuva

Ja nyt keräilemään taskut täyteen vetoketjuja alennuskoreista...

Perjantaista sunnuntaina

Onneksi Mustan Pitsin Yö on vain kerran vuodessa.
(Joulu ja synttärit saisivat kernaasti olla useamminkin)

En mnää kestäisi tällaista useammin.

Koko perjantaipäivä oli melkoisen nuutunut,
mutta jo kuuden aikaan illalla tehtiin miehen kanssa ryhtiliike
ja saatiin yöpuvut vaihdettua kunnon vaatteisiin.
Vesisadetta uhmaten kipitettiin Vanhaan Raumaan viettämään iltaa Linnalan pihalle,
jonne mies oli palkattu tiluttelemaan harmonikkaa.

Ja taas meille oli tarjolla ruokaa ja juomaa
(se ei ole hyvä juttu,
koskaan ei muista,
ettei sitä alkoholia tarvitse juoda koko kansan edestä,
vaikka se on ilmaista.
Ei se ilmainen viina tästä maailmasta koskaan juomalla lopu,
vaikka kuinka yrittäisi)

Olipa meidän mummu ja pappanenkin noihin pileisiin kutsuttuna.
Maailma on niin pieni.

Ja niin he joivat tyttärentyttönsä pöydän alle.


Vaatekaapin perukoilta löysin iltaa varten vanhan alushameen,
joka minun on jo pitänyt monta kertaa myydä kirpputorilla pois,
mutta koskaan en ole sitä raaskinut tehdä.
Luojan kiitos.

Röyhelöä riittää vaikka muille jakaa.

Ja penkiltä vien tämän kanssa kahden ihmisen paikan.

Hamonen on joskus ostettu kalliilla Porista,
liikkeen nimeä en muista.
Kovin vähän se on ollut käytössä,
mutta ehkä lupaan antaa sille tästä lähtien enemmän huomiota.

Jotain pitsiäkin osui ihan vahingossa päälle:

Musta pitsipaita: Kirpputori Torin Kymppi
Punaiset sukkahousut: Lindex
Päällä olevat verkkosukkikset: H&M
Kengät: Click

Punainen nauha päässä: Jätti-Rätti
Musta kukkanen: H&M

Tämä rakkauslaukku on ystäväni dyykkaama,
ihana muumimamman käsilaukku,
johon mahtuu paljon salaisuuksia ja yllätyksiä.

Piste Ii:n päälle on vielä laukun tummanpunainen sisävuori.
Ja koko komeus on aivan ehjä ja eheä.

Pitäisi aina pitää silmät auki,
ties mitä kaikkia aarteita sitä löytäisi.

Yökuva Linnalan pihalta,
kun sade ropisi ulkopihan ylle levitettyyn pressuun,
kynttilöitä syttyi pöytiin
ja suudelmat maistuivat viinille.

Minä olin taas vilukissana
ja sain mummulta viltin päälleni.

Ihastuin näihin mustiin kissapulloihin,
joita oli varattu tarjoilupöytään.
Sain niitä kaksi mukaanikin,
kun käväisin kysymässä illan isännältä,
mahtaisiko se olla mahdollista.

Ja olihan se,
muutoin nuo olisivat menneet roskiin.

Päivän kissakuva kertoo parhaiten myös oman tämänhetkisen olotilan:

röhnötystä,
pöhnötystä,
köllimistä...

(Kuinka kauan mahtaa kestää,
että kokoaa itsestään taas eheän ja pirteän ihmisen?)

Mau.

Mustaa pitsiä Rauman yössä

Pitsiviikko huipentuu tänään perjantaina perinteiseen Mustan Pitsin Yöhön, minne tavan mukaan täytyy lähteä, vaikka pahaiset säätiedotukset (mukamas) lupailevat sadetta koko päiväksi.

Rauma on pitsikaupunki, ja nuorempana minulla oli tapana pukeutua Mustan Pitsin Yöhön asiaan kuuluvalla tavalla, eli mustaan pitsiin saappaanirkoist minihamet myöde. Nykyään en jaksa oikein enää panostaa siihen, ellen sitten sen verran, että alusvaatteet edustaisivat perinteikästä väri- ja pitsiteemaa.

Nykyäänkun tuo ilta on mennyt enemminkin siihen, että saa hyvän syyn lähteä kävelemään kävelykaduksi muutetussa Vanhassa Raumassa, humaltumaan, tapaamaan vanhoja ja uusia tuttuja, humaltumaan lisää, kuuntelemaan musaakkia, katselemaan rihkamakoruja, humaltumaan vielä vähän, välttelemään koko illan keski-ikäisiä örvellysjuoppoja ja teinien oksennuslammikoita, ja lopulta yrittää itsekin selviytyä ehjin nahoin kotiin nukkumaan.

Jotkut vanhat ihmiset jaksavat vielä harvoina juhlijoina panostaa illan asuun, ja lupaankin napata kuvan, jos sellaisen näen.

Yöllä Bar Hovissa Jamitetaan.
Juliste oli mielestäni sen verran tyylikäs, että ajattelin pistää sen tännekin näytille.

Mutta huomenna palaillaan taas asiaan...

Yllätin itse itseni punaisilla sukkahousuilla

Eilisilta vietettiin Rauman leirintäalueella,
Poroholmassa,
Merellisten laulujen illassa,
jossa mieheni oli soittelemassa hanuria,
kertoilemassa tarinoita maalta,
mereltä
ja hieman rakkauvestakin.

Hieman tissuttelua,
musaakkia,
tupakointia,
kylmää meri-ilmaa
ja hyttysparvia.

Lähdinkin kävelemään tapahtumasta kotiin
heti kun mieheni esitys oli ohi,
koska kylmyys oli tälle vilukissalle liikaa.
Jälkiviisaana olisi pitänyt varautua vähintään talvitakilla ja lapasilla.

Liikkeelle lähdin tässä asussa:



Rakas punainen keinutuolini,
joka oli ensimmäinen ostokseni,
kun muutin 17-vuotiaana omaan kotiin.
Sen jälkeen se on muuttanut aina mukanani,
minne vain olenkin kotini tehnyt.

Pystyn hyvin kuvittelemaan,
että mummona kiikkustelen tuolissani kaikki päivät,
kissa sylissä,
kutoen ja ratkoen ristikoita.
(Harrastan sitä kyllä jo nykyäänkin...)

Ja mies kiikkustelee vieressä,
hampaat lasissa,
tukka harmaana,
syöden silliä ja täyttäen näätää.

(Oi, kun haluaisin olla mummo jo nyt!)

Musta villamekko on ostettu vuosia sitten kirpputorilta,
se on vaatekaappini vanhimpia,
vaikkakin nykyään vähän käytettyjä aarteita,
joita ei koskaan voi heittää pois.

Erikoisuutena siinä on edessä olevat punaiset napit,
ja punaiset raidat hihoissa ja kaula-aukossa.

Päässä huivi kirpputorilta
(Teen melkein kaikki kirpputorilöytöni Rauman Torin Kympistä,
joka on mielestäni paras kirpputori,
johon olen elämäni aikana törmännyt)

Mustat solkikenkulit tilattu Halensilta.

Yllätin itseni punaisilla sukkahousuilla
(Lindex)
ainaisten mustien sijaan.

(Mikä ihme siinä muuten on,
etteivät värilliset sukkahousut mene ikinä rikki,
mutta mustat rikkoo heti ensimmäisellä käyttökerralla?)

Mieheni takin löysimme vähän aikaan sitten kirpputorilta parilla eurolla
(Nanso)

Täydellinen kuosi, väri ja malli.
Minulle se oli vain liian iso,
mutta miehelle onneksi juuri sopivainen,
ettei tarvinnut jättää tätä ihanuutta kodittomaksi.

***

Olen pari päivää puuhannut ja hyörinyt totaalisen luomistuskan vallassa.
Aloittanut yhtä,
jatkanut toista,
korjaillut, ratkonut, leikannut,
kopioinut kaavoja silkkipaperille,
suunitellut,
sekastanut, levittänyt
ja jättänyt lopulta kaikki levälleen.

Mikä siinäkin mahtaa olla,
ettei tähän ikään mennessä ole oppinut vieläkään siivoamaan jälkiään?
(Toisaalta selittelen aiheuttamaani sekasortoa sillä,
että töitä on helmpompi jatkaa,
kun kaikki on jo valmiiksi levällään)

Luomisvimmaa!


Mutta olen minä jotain saanut valmiiksikin.

Punainen pallokangas on Jätti-Rätin alennuskangas (1e/m)
ja siitä ompelin vyötärökellohameen.
Alla on H&M:n lastenosastolta valkoinen tyllihame.

Tämän valkoisen pitsirinsessaihanuuden olen unohtanut esitellä,
jonka ostin alkuviikosta kirpparilta euron hintaan.
Takana on vielä solmittava rusetti
ja hihat ovat rinsessamaisen muhkeat.

Olo oli tätä hypistellessä ja sovitellessa
kuin liian suurella lapsella.
Jäiköhän minulla lapsuudessa jokin prinsessaröyhelömekkovaihe väliin
ja nyt paikkaan sitä täyskasvuisena?

Eilisen jäljiltä olo on tänään melko nuutunut.
Hiukset ovat siivottomat,
eiliset meikit poskilla ja
asunto kuin kolmannen maailmansodan jäljiltä.

Tähän auttaa vain iso kuppi kahvia paljolla maidolla,
sanomalehti
ja hitaasti syöty aamupalaa mahanpohjalle;
ehkä tämäkin tyttö tästä vielä piristyy.

Meidän Selma ainakin tietää,
miten torstaipäivänä otetaan rennosti.

Ja huomenna pirteänä uusiin seikkailuihin,
kun Raumalla tapahtuu.

Kunhan ensin vietetään rauhaisaa kotipäivää
ja nautitaan miehen sekä kissojen olemassaolosta.

Ja haetaan vielä yksi kuppi kahvia.

Poikkitaiteellinen lauantai-ilta

Viime lauantain vietimme Rauman teatterilla hyvässä seurassa,
hyvässä humalassa sekä hyvin laittautuneina poikkitaiteellisessa kansanjuhlassa,
jonka tarkoitus oli tuoda Raumalle esiintyjiä,
jollaisia täällä ei ole totuttu näkemään.
Tapahtuma oli maksuton
ja teatteri illalla täynnä eri-ikäisiä ihmisiä.


Esiintyjäkaartissa oli mukana mm.

Improvisaatioteatteri Pore,
boylesque-esiityjä Bent van der Bleu,
joka villitsi ja kauhistutti ainakin allekirjoittaneen tytön tyllerön esityksellään.

Tämä tyttö päätti hakea vielä loppuillasta herra Bleuta
(joka oli saanut jälleen vaatteet yllensä)
tanssiparketille pyörimään.

Ja niin päätti tämän tytön avomieskin.

(Herra Bleu)


Suloinen drag queen -artisti Lola Vanilla,
jolta seurueeseemme kuuluva miespuolinen henkilö sai
vaaleanpunaisen glitterpusun poskelle.

Mutta henk. koht. odotin kaikkein eniten
burleskitanssiryhmä Itty Bitty Teasea,
joka koostui viidestä sulokkaasta naisesta.

Valtasimme lavan edestä parhaat lattiapaikat ennen esiintymistä,
enkä vieläkään tiedä,
kumpi meistä,
minä vai avomieheni,
piti enemmän meteliä tyttöjen riisuuntuessa.

(Edessäoleva vaalea nainen oli häikäisevän kaunis kasvoiltaan ja vartaloltaan,
tykkäsin kovasti)


Muisti mies minustakin napata kuvan teatterilla.
Naama oli julkaisukelvoton,
mutta illan asuksi valitsin punaisen lempimekkoni
(Gina Tricot)
jossa on ihana röyhelö vyötärön kohdalla
ja kireä hameosa.

Päässä oli pannaksi kiedottu nauha,
joka on samaa kangasta kuin hame.
Sukat ovat Lindexin alennuksesta -70%
ja mustat röyhelökorkokengät tilattu Halensista
(hyllystäni löytyy samaiset ihanuudet myös roosana)

Miehenretku tuli myöhemmin paikalle
knallihatussa, kävelykepissä,
punaisissa housuissa,
mustassa röyhelökauluspaidassa,
josta roikkui valkoinen rusetti,
sekä punaliituraitaliivissä.

Ja minä vain olin niin myyty.

En oikeasti tiedä,
(enkä ehkä haluakaan tietää)
mitä allaolevassa kuvassa oikeasti tapahtuu.

Tosin se on osuva kuvaamaan kyseisen pariskunnan humalointitilaa loppuyöstä...

Mahtava ilta,
joka jatkui tanssibaariin vielä myöhemmin.

Ja sieltä taksilla kotiin.

***

Tänään meidän pitäisi olla nauttimassa meri-ilmasta Rauman saaristossa,
mutta huonon sään yllättäessä mökkeily vaihtuikin ompelukoneen surinaan kotikolossa.

Nyt hipsin hakemaan jäätelöä pakastimesta
ja menen pitämään luovan tupakka- ja herkuttelutauon,
jotta jaksaa taas surrutella koneella loppupäivän.

Turistikuvia ja mukulakiviä (ja hieman kalanpäätäkin)

Åh,
ja jälleen meitä suodaan auringolla ja hellelukemilla.

(Tosin olo on kuin pyörivällä ja punoittavalla hikipallerolla ympäri vuorokauden)

Nyt on taas saanut itsensä ihmisten ilmoille,
tosin itse yritän pysytellä hieman varjoisimmilla alueilla;
kuuma auringonpaiste saa olon liian tuskaiseksi.

Käytiin miehen kanssa Vanhassa Raumassa viettämässä aamupäivää,
pilailupuoduodissa katselemassa jonkkapalloja
ja lopulta päädyimme vielä terassille tissuttelemaan.

Ja olo oli kuin perinteisellä turistilla:



Kukkamekko on viimesyksyn ostos Lindexiltä.
Alla musta, itserevitty t-paita H&M:ltä.
Jalkaani pistin pitsiset sukat,
koska perinteisten mustien sukkahousujen kanssa tunnuin saavan jo sisätiloissa lämpöhalvauksen.
Nämä parin vuoden takaiset sukat olivat ehkä ensimmäistä kertaa jalassani.
Suloiset,
mutta jäävät harmittavasti juuri polvien kohdalle,
jolloin kävellessä ne valahtavat helposti liian alas.
(Enkä minä halua näytellä polviani)
Punaiset sandaalit ovat kirpputorilta,
niin kuin laukkunikin.

Raatihuoneen takana.

Vanha Rauma on vain niin kesä.

(Mukulakivetys tuo haastetta korkokengillä kävelyyn)

Sukissa on kiva rusettikiinnitys takana.
Näitä voisi käyttää kyllä enemmänkin,
ainakin tällaisilla helteillä.

Kotona laitettiin torilta ostettua affenta,
keitettiin uusia perunoita
ja haettiin omakasvattamaa salaattia pihalta,
joita nautittiin omalla pihalla -
voisiko enää onnellisemmaksi tyttönen tulla?

(Ei,
ei kai voisi)

Kissatkin saivat osansa kalasta,
tai sen päästä.

Mies ja jonkkapallot.

Pieni oravanpoikanenkin kävi viihdyttämässä meitä
varastamalla grillikatoksen katteesta palasen pesänrakennustarviketta mukaansa...

Puuhatakki ja karkkikangas

Alkuviikko on ollut yhtä epäsosiaalisuuden ja jumituksen huippua.
Levottomuutta,
kierimistä ja hyörimistä ympäri asuntoa,
päivätorkkuilua,
tupakalla ravaamista,
patalaiskuutta,
sohvalla koomaamista,
television tuijottamista aivot tyhjinä,
mitään mistään tajuamatta,

riks raks,

aivot ovat olleet sulanutta mössöä,
jotka ovat kohmettuneet kylminä öinä
ja aamulla valuneet nenästä ulos,
jättäen vain tyhjiä ajatuksia
ja turhanpäiväisiä toimia.

Elämäni kohokohta oli ehkä roskapussin ulosviemisreissulla
kohdattu jättisuuri kastemato.
(Ja niitä minä pelkään sydämeni kyllyydestä)

Sen verran sain itsestäni irti,
että kävin alkuviikosta kaupungilla ripeästi
ja tein muutamalla eurolla joitain löytöjä.


Meidän raksuprinsessakin sai uusia raksuja kilokaupalla,
ja pääsi niitä heti testaamaan.
Raksut on hyväksytty,
ja kuulemma erittäin herkullisiakin vielä.

Melkein tuli sellainen olo,
että oltaisiin ostamassa muutamalle koiralle kuivamuonaa,
kun mies kantoi tuota säkkiä kaupasta kotiin.


Kirpputorilöytöihin:

Mustavalkoinen puuhatakki,
joka on suomalaista alkuperää.
(Ja palloja tietenkin!)

Ensitöiksi rispasin siitä jättimäiset olkatoppaukset pois,
mutta muuten se on kivan suuri kaikennäköiseen askarteluun ja puuhailuun.

Ei sovi julkikäyttöön.

Pinkin korsettitopin löysin myös mukaani,
mutta se on sen verran lyhyttä mallia,
että tulen käyttämään sitä vain vyötäröhameiden kanssa.

Kuvan hame on vanha kirpputoriostos.

Harvoin jaksan enää ripustaa kaulaani koruja,
mutta jostain syystä nappasin nämä yhtenä aamuna kaulaani
tuomaan joitain kiinnekohtia muuten hyvin yksinkertaiseen asuuni.

Kissakoru: Kappahl, lastenosasto
Riipus: kirpputorilta

Jätti-Rätin palalaatikosta löysin tämän herkullisen kankaan kahdella eurolla,
josta ensin tulee mieleeni Marianne-karkit.

Huivi on tuotu tuliaisena Intiasta.

***

Ja alkukesän minifestareilta, Klustermuksesta,
sain yllätyskuvia facebookkiin itsestäni.

Kesän ehdoton ykköstapahtuma,
vaikkei tänä vuonna Luoja meitä suonutkaan lämpimällä säällä.
Tuttuja kasvoja, hyvää ja vähemmän huomioitavaa musiikkia,
tissuttelua ja illalla koti ja oma sänky.

Harmi vain,
että mies joutui lähtemään toiselle paikkakunnalle tuolloin soittelemaan,
eikä päässyt tapahtumaan mukaan.
Mutta ensi vuonna sitten...

Aurinkolasit: Citymarket
Kukkaset hiuksissa: H&M
Punainen nauha: Jätti-Rätti
Huivi kaulassa: Kirpputorilöytö noin kuuden vuoden takaa.