Prinsessa ja sammakko

Minulla oli ryppyinen mekko ja kahvimuki mukanani,

kun minä päätin tehdä jotain.

Herätä aamulla ennen kellon soittoa,
varata aika kivalle hammaslääkärinaiselle,
lainata kirjastosta Prinsessasatuja ja My Little Pony -videon.

Haistella maalin tuoksuja avarissa huoneissa,
muistaa hymyillä
ja kertoa,
että minä haluaisin tätä.
Minäkin haluaisin tuoksua maalille,
puulle ja verhoilukankaille.

Kärsimättömälle ihmiselle on vaikea odottaa ensiviikkoon,
että puhelin soisi
ja kertoisi minulle,
pääsisinkö minä rakastamaan vanhoja huonekaluja
ja maalaamaan itseäni maaleilla.

Olisi aika oppia jotain ihan uutta.



Sade on lämmin,
kun se noruu niskaani pihalla,
kastelee sukkahousuni
ja liimaa etuhiukseni kiinni otsaan.

Ripsistä valuu vettä poskille,
suolattomia kyyneleitä.
Ne tuoksuvat Kaipuulle.

Paperiarkit laukussani kastuvat läpimäriksi.
Ne pitää pistää pyykkinarulle kuivamaan.

Löysin käsilaukustani purukumin.

Tulin mielettömän iloiseksi
ja pistin sen suuhuni.

Pienet löydöt keskellä aamupäivää ovat parhaita.

Minä kannoin kädessäni viikonloppuna pientä sammakkoa.

Minä olen niitä ihmisiä,
jotka haluavat uskoa satuihin
ja elävät elämäänsä mielikuvituksen turvin.

Minä olen niitä tyttöjä,
jotka ovat jo lapsena suudelleet kotipihan sammakkoja,
jotta niistä tulisi prinssejä.

Myöhemmin minä sain prinssini,
joka haki minut vihreällä Mersulla Kotiin.

Minut ja punaisen keinutuolin,
joka sidottiin kiinni Mersun kattoon.

Yhtään sammakoille antamaani suudelmaa en ole heittänyt hukkaan.
Yhtään mahdollisuutta suudella miestäni en aio heittää hukkaan.

Kun saduista tekee omiaan.
Unelmista ja haavekuvista.

(Keltään ei tulisi kieltää suutelemasta sammakkoja)

Huonoa kahvia ja tyhjiä kitoja

Olen ommellut kaikessa hiljaisuudessa.

Olen ollut kovin hiljainen.

Kävellyt joka aamu postilaatikolle,
vaikkei meille enää lehteä olekaan tullut yli kuukauteen.

Annan päivien virrata minussa pinttyneiden tapojeni mukana.
Tyhjä postilaatikko,
sama kahvikuppi,
sama tyttö,
samanlaiset päivät.

Jokaisena aamuna tuntuu siltä,
että pitäisi lähteä kouluun.

Jokaisena aamuna minun syksyni on vahvempi.
Aamuilma tuoksuu kirpeälle sekä tupakansavulle.
Naapurin ruohikolla punaisia omenia,
jotka mätänevät kiinni nurmeen,
kun kukaan ei niitä sieltä pelasta.

Aamulla maitojauhe sakeni kahviin,
jättäen sen pinnan ikävän harmaaksi.

Joskus toivoisin osaavani juoda mustaa kahvia.

(Nappimekko ommeltu vanhoista verhoista)

(Ensimmäiset vauvanvaatteni väkersin esikoistaan odottavalle ystävälleni.)



Ompelukoneen surina on rauhoittavaa.

Se hiljentää päässä surisevat ajatukset,
jotka häiritsevät keskittymiskykyä.

Tasaisen paksua surinaa,
kankaan hidasta muotoutumista vaatekappaleeksi.

Langanpätkiä sukkahousuissa
ja hameenhelmassa,
joita nypin itsestäni irti kauppareissulla.

Huomenna minä herätessäni kävelen taas postilaatikolle,
avaan sen vihreän,
pohjattoman suun auki.

Ehkä jonakin aamuna minä hukun sen hampaisiin ja kitaan.

Ehkä huomenna minua odottaa siellä lehti,
sotken sormeni painomusteeseen
ja ensimmäisen kahvikupin jälkeen,
tiedän elämän kulkevan eteenpäin.

Eihän sitä koskaan tiedä.
Edes huomisen kahvikupin sisällöstä.

Minusta tuntuu,
että minun täytyy tehdä jotain.

Sirkusteltassa hiljenee...

Blue Sea Film Festival
20.8.2010.

Sirkusteltan ovet aukenevat,
pienet lamput hohtavat
ja liekit polttavat ihoa.

Tervetuloa ihan oikeaan sirkustelttaan
ja sen hämyisiin jälkitunnelmiin.

Tänään hetken teitä vielä viihdyttää:
Sirkusorkesteri:

Kuvista kiitos Senni Uusikartanolle.

(Kuvat saa klikkailemalla suuremmiksi)

Omahyväinen Ihanuus

"Jokaisella on oikeus tuntea itsensä ihanaksi."

Minä tunsin tänään itseni ihanan pilkulliseksi
pilkkumekossani, pilkkupaidassani,
pilkkutakissani ja korkokengissäni,
joissa oli pilkulliset rusetit.

Minä olin niin pilkullinen,
että peilikuvani sai minut aamulla nauramaan.

Minä tunsin itseni ihanaksi,
kun mieheni kutitti minua kirjaston hyllyjen välissä
ja minä tukahdutin äänekkään nauruni miehen paitaan.

***

Minä säilön ihanuutta ja ihania tunteita hillopurkkiin,
jotta jokaiselle päivälle olisi ripaus ihanuutta.

Sellaisillekin päiville,
kun etuhiukset liimaantuvat likaisena otsaan
ja kahvimaito on loppu.
Ja häntäluu kipeä.

Niistäkin huolimatta,
minä olen hiukan ihana.
Joka päivä.

Ainakin pikkuisen verran.


Mikä sinusta tekee Ihanan?

(Ps. Minun mielestä minulla on ihana hymy)

Perhosia sukkahousuissa

...Sirkusorkesterin esiintymistä odottaen
Blue Sea Film Festivalin
avajaisteltassa perjantaina...

Siihen asti on hyvä aloittaa aamunsa vetämällä korkokengät jalkaan
ja venyttelemällä olohuoneen pöydän päällä.

Pitsiä,
tulta ja
timantteja.

Ja minun jalkani tärisevät jo nyt.

Kuumaliimapistooli, tyttö ja Ultra Bra

Kuumaliimapistoolimaniaa!

Hän sai rahaa ja kauan haaveilemansa liimapyssyn.

Nyt hän haluaa liimata kaiken eteensä tulevan;
kissat kattoon,
tuolit lattiaan,
miehen sohvaan
ja lehdet puiden oksiin talveksi.

Se on hieno.

(Kirpputorikengät saivat koristuksia liimapyssyn avustuksella)


Perjantai laahustaa minun ajatuksiini.

Lasissani on kuplia ja kaksi punaista pilliä.
Talo on tyhjä ja minun pyöräni pihalla.

Laukussa on Anna-Leena Härkönen
ja Marya Hornbacher,
jonka Elämä on kateissa.
Ja minä nauran sen katkeran karuille sivuille
ja niiden ironiselle huumorille.

Kuihtunut kasvi tuijottaa minua syyttävästi ikkunalaudalta.
Se on masentunut,
sillä on juuriensa suojana liian ruma purkki.

Minä lupaan vaihtaa sen.
Joskus.

Ultra Bra laulaa yksien tyttöjen kirjoituksista.
Ne tytöt eivät tule toimeen äitiensä kanssa.

Ja ne tytöt olivat kertoneet surullisiakin juttuja.

Päässäni helisee,
jalassani on kaksi vesikelloa
ja minun lasini on tyhjä.

Tervetuloa tähän päivään.