Sivistynyt perjantai itseni seurassa

Ulkolämpötila nousee,
mutta meidän eteisen ovi on edelleenkin jäässä.

Lattialla on kaavapapereita ja
lakanakangasversio jakusta,
jota aloin tänään suunnittelemaan itselleni.

Limsapullo ammottaa tyhjyyttään,
eikä se täyty,
vaikka kuinka ajatuksen voimalla yritän.

Koti on tyhjä ja hiljainen
ja minun on ikävä miestäni,
joka on koko päivän puuhaillut musiikkijuttujensa parissa.

Keittiöstä kaikuu radion ääni
ja kissat nukkuvat.

Karkkihamonen rusetilla: Eilen pika-pikaa ommeltu
Kengät: Kirpputori
Paita: H&M
Pitsi: Ompelupöydän alta, palalaatikosta


Perjantain, itseni ja reippauteni
kunniaksi ajattelin,
jos en vetäistä prinsessakännejä,
niin ainakin tissutella sivistyneesti yhden siiderin.

Prinsessapahvimuki, omenasiideri ja pilli.
Ja mahtava seura Itseni kanssa.

Sukellus Internetin Ihmeelliseen Maailmaan
ja mukin tyhjentyessä uniin.

Ettei paha mies meitä paista ja keitä

Kuvissa näytän juuri niin väsyneeltä,
kuin juuri sohvalta päiväuniltaan heränneenä.

Näin hassuja unia
ja nukuin suu auki.

Ne sanovat,
että lapsilla on vain hellyyttävää nukkua suu aukinaisena,
mutta aikuisilla se on lähinnä vastenmielistä.

Minä en toisaalta ole koskaan mieltänyt itseäni aikuiseksi.
Vielä.



Lateksirusetti pääsi valkoiseen kauluspaitaan.
Tykkäsin sen yhdistelmästä.

Jos vastapainoksi kieputtaisin vielä helminauhoja tukkaani.

Lateksirusetti: Omaa tekoa.
Kauluspaita: Kirpputori

Tavallisesta kankaasta ommeltu musta rusetti
ja Minni Hiiri -efekti.

Alan huolestua tähän rusettimaniaani.
En kai minäkin?

Minä hukutan itseni rusetteihin.

Musta rusetti: Omaa tekoa.
Pinkki pitsipaita: Omaa tekoa vuosien takaa.

-Siunaa meitä,
ettei paha mies meitä paista ja keitä-

Muistin tänään serkkuni opettaman vanhan iltarukouksen.
Silloin vielä,
kun iltaisin tavattiin rukoilla
ja minusta piti tulla isona pappi.

Ja minä hymyilin hieman,
vaikka olen totaalisen tylsistynyt ja väsynyt.

Pitsiin kietoutunut kissa

Hyvää Päivää,
on keskiviikko ja kiva päivä tänään.
Aamu valkeni meille klo: 11:15
ja pannussa porisi SPR:n hyväntekeväisyyskahvi.

On Hyvää Tekevä Olo.



Tervetuloa Meille.

Meillä on hieman sekaista,
mutta imuri on eteisen nurkassa,
jos muistan oikein.
Sitä voi käyttää halutessaan.

Meillä asuu vieläkin peikkoja.
Mutta minulla on jälleen se kukka hiuksissa.

Olemme tehneet prinsessasängystämme Pesän.

Avasimme ennen kiinni olleet verhot sängyn ympäriltä,
jotta verhot peittäisivät koko sängyn.

Se on meidän turvapaikka,
jossa on hyvä olla
ja jossa nähdään vain kivoja unia.

Olen ollut Pitsiintynyt.

Yritän ommella,
mutta ajoittain esiintyvät keskittymishäiriöt häiritsevät työskentelyäni.
(Sekä kissat ompelupöydällä)

Minä haluaisin pulkkamäkeen.
Hurjastella mäessä
ja laskea lujaa.

Juoda lopuksi kahvia ja syödä juustovoileipää tomaatilla ja aromisuolalla.

Mutta siellä on niin kylmä.
Minä olen vieläkin sisällä.

Eikä meillä ole edes pulkkaa.

Kello on 16:08.
Keskiviikkona.

Kissat nukkuvat
ja valtakunnassa on rauhallista.

Tietokoneen näppäimistölle tipahtelee kuivatun ruisleivän murusia.
Rousk Rousk.

Autokakku, joka sai minut kyyneliin

Olen harrastanut aivotonta ompelutoimintaa.
Eri väristen rusettien ompelu on siihen parasta mahdollista toimintaa.

Sur sur.

Vielä en tiedä,
mitä teen jumalattomalla rusettikasalla ompelupöydälläni,
mutta olen onnistunut viihdyttämään itseäni parina iltana mainiosti.
Kun tekee mieli puuhata jotain,
mutta aivot eivät raksuta,
eikä mitään suurempaa jaksaisi tehdä.




Tämä kirsikkainen yksilö tulee kyllä varmasti käyttöön allekirjoittaneelle.
Harmi vain,
että hyllystä löytyy niin pieni palanen tuota kangasta,
ettei siitä saa tehtyä vaatetta ylle.
(Ehkä korkeintaan minipikkuhousut ja muutaman rusetin)

Olen katsonut Skavabölen poikia
ja itkenyt kohtausta,
jossa perheen äiti kaatuu autokakun kanssa lattialle,
ja kakku menee pilalle.

Minun kävi niin surku ja sääli sitä hienoa kakkua,
että se oli monen kyyneleen arvoista.

Olen yrittänyt kovasti ommella,
ja ratkonut turhautuneena kaiken ompelemani.
Jonka seurauksena olen mieluummin leiponut.

Pullat tosin paloivat uuniin sillä aikaa,
kun minä napsin kattilasta sormillani ananasta ja pastaa.

Nips naps.

Leivinpaperiin jäi vain hiiltyneet jäljet
ja minä olin entistä turhautuneempi.

Eikä helpottanut yhtään,
vaikka sämpylistä tuli hyviä ja tukassa oli kanelia.

Meillä on tapana miehen kanssa lukea toisillemme ääneen kirjoja.

Maanantai sai minut totaalisesti kuivumaan kasaan keittön pöydän ääreen
ja päätin sammaloittaa itseni siihen,
vanhaan ja kovaan tuoliin.

Odottaa,
kuinka kauan kestäisi ennen kuin sammal kasvaisi päälleni
ja kärpäsentoukat löytäisivät kainalokuoppiini.

Kurja, kamala, typerä maanantai.
(Ja se autokakku,
sekin sai minut surulliseksi)

Ihana mieheni vei minut sänkyyn sammaloitumaan
(Ensin tosin hän aikoi kantaa minut tuolineen päivineen sänkyyn jatkamaan pitkää urakkaani,
mutta luovuin suosiolla tuolista
ja jätin sen keittiöön)

Ja hän alkoi lukea minulle Mika Waltaria.
Mikael Karvajalkaa.

Kunnes minä nukahdin hänen kainaloonsa.

Tänään on minun vuoroni lukea.

Alan päivä päivältä muistuttaa jälleen enemmän peikkoa
rastoittuvan tukkani kanssa.

Tänään kuitenkin pistin kukan hiuksiini,
jotta tuntisin oloni edes naisellisemmaksi peikoksi.

Hame ja roosa takki: Kirpputori
Kukka hiuksissa ja satiiniset sukkanauhat: H&M
Viikon onnistumisaste: Nolla
Tilin saldo: 2 euroa
Sohvalta löytyy: Raamattu,
jonka päällä säilön tasseleitani.
Olohuoneen lattialta löytyy: Rautasaha,
puolikas onkivapa ja Keilapallo nimeltä Sinikka.

Tango Burlesque

(Kuva: Teemu Rintanen)

Sain eilen koneelleni maistiaiskuvan
Sirkusorkesterin keskiviikon keikalta Huittisista.

Nam Jam,
lisää odotellessa...

Burleski-illan jälkihattarahuuruissa

Rauman pieni Pick-up -tyttö kiittää ja niiaa

ihanaisille The Tease Queens -naisille.
Ja heräsi aamullakin vielä vinoon kääntynyt hymy kasvoiltaan.

Laahuksia on kanneltu,
tuoleja siirrelty lavalla ja
vaatteita keräilty.
(Timantteja, rubiineja, paketteja, kenkiä,
päivänvarjoja, puuhkia, sulkia,
korsetteja, hanskoja
- ja tämä on kuin taivaassa)

Hurmaavia ja kauniita naisia,
tyylikästä ja hattaramaista.

Ja minä istutin takamukseni takahuoneen tuoliin
ja suu auki vain ihastelin kaikkea sitä krumeluuria.
(Hölmöläinen,
pää täynnä vaaleanpunaista vanua)

Suosittelen ehdottomasti lähtemään katsomaan naisia,
jos burleskikiertue sattuu paikkakunnallesi,
tai sen liepeille.
Visuaalista karkkia.

Sain lähtiessäni pienen kirjekuoren käteeni,
johon oli kääritty tasselit.

(Täytyy sanoa,
etten koskaan ole tykännyt näin paljon tisseistäni
kuin ensimmäisen tasselikokeiluni jälkeen.
Nyt ne ovat minun lempitissini)

Perjantain ilta-asustus:

Tummansininen pitsimekko: Kirpputoriostos, jota olen itse muokannut
sen nykyiseen muotoonsa.
Rusettikengät: Kirpputori, rusetit ovat itseliimatut.



Toiset pakkaavat baariin lähtiessä laukkuunsa
matkapullon ja puuterin.

Minun laukustani löytyi tulennielentäkepit.
Kun mieheni laukkuun oli sullottu led-palloja jonkkaamista varten.

Ulkonakin on taas niin kylmä,
ettei edes tupakka maita siinä pakkasessa.

Vilukissana kääriydyn sisällä mieheni villapaitaan
ja sukkanauhoihin.

Makuuhuoneessa odottaa kirpputorimaailmansota;
olen levittänyt koko omaisuuteni lattialle tavaroiden hinnoittelua
varten.
Jahka siitä joskus selviän,
niin voisin haluta leipoa korvapuusteja.

Ja ripauttaa hieman kanelia tukkaan.

Pick-uppina

Queens of Tease tour 2010
rantautuu tänään myöskin Raumalle Bar Hoviin.

Allekirjoittanut odottaa perhosia mahanpohjassaan tulevaa iltaa
ja Pick-up -tyttösen tehtäviään keikalla.
(Kiitos ihanaiselle kommentoijalle vinkistä)

Hyvää iltaa minulle,
muista nauttia kaikesta koko sydämellä ja nauraa paljon.



Eilen sain taas todeta,
että ihmisellä pitäisi aina olla huulipuna ja poskipuna laukussaan.
Ja pieni peili.

Saavuin keskiviikon keikaltamme torstain aamubussilla takaisin Raumalle;
kovassa kiireessä suuntasin suoraan sovittuun lehti- ja radiohaastatteluun.
Hiukset olin bussissa piilottanut huivin alle,
kasvot olivat aneemisen kalpeat
(se krapula...)
ja keikkameikit vielä kasvoissa.
Kuvia olin lehtijuttua varten lähettänyt jo aiemmin toimittajan pyynnöstä.

Vielä uuden kuvanhan ne halusivat minusta silti ottaa.
Kauniisti sentään pyysin,
etteivät ota kuvaan maihareitani,
koska en juuri koskaan käytä muita kuin korkokenkiä.

Pieni puna poskiin ja huuliin olisi elävöittänyt hieman otettua kuvaa,
jossa naamani loistaa valkoisena
ja silmät mustina.
Huvittuneena ja kauhuissani odotan huomista lehteä.

Tästäkin taas opin jotain.
Ja saapuessani kotiin pakkasin käsilaukkuuni kiirepelastajat vastaisuuden varalle.

Pienillä asioilla voi saada ihmeen paljon ilmettä
ja ihmettä aikaiseksi.

Sirkusorkesteri Seurahuoneella

Tänään lähtö Sirkusorkesterin keikalle
Huittisten Seurahuoneelle.

Mieli virkeänä
ja irtoripset hukassa.

Nenäontelot ovat vielä tänäänkin nokiset
eilisen tulennielennän jälkeen.

Ompelukone on surruttanut viimepäivät läpeensä;
iltaisella keikalla tullaan jo näkemään tekemiäni vaatteita.
(Kultaisia vetoketjuja ja valkoista satiinia)

Olen aina sanonut,
että silitän mielelläni kaikki mieheni vaatteet,
mutta kauluspaitoihin en koske.
Ne jätetään silittämättä.
Tänään olen silittänyt bändin poikien kauluspaitoja.
Niihin jäi kyllä ryppyjä.
Ja kissankarvoja.

Banaanijugurtti maistuu Krapulalle.
Vieläkin,
vuosia sitten tapahtuneen banaanijugurttiyliannostuksen jälkeen.

Tulennielentäkepit kainaloon
ja huulipunaa huuliin.
Etutukka täytyy vielä leikata,
nips naps.

Ja illalla hukutaan hekumaan.

Krapulaprinsessa

Sunnuntaiseen pahaan oloon
(jota jotkut saattavat kutsua ilkeästi Krapulaksi,
ja jota harvoin sairastan)
ei auta kuin totaalinen prinsessautuminen.

Vaikka ulkoinen prinsessaus olisi juotu tyhjiin,
kruunu tallottu tanssilattialle
ja sisäinen prinsessaus syöty keittiön pöydältä löytyneen tonnikalapitsan mukana.

Onneksi on prinsessatyyny,
prinsessasänky,
prinsessakohtelu
ja vaaleanpunainen mummoalushame,
jonka olen ommellut itselleni.

Burana on turha,
mutta tätä yhtälöä voisin suositella käytettäväksi vakavissa
sunnuntaikrapulakohtauksissa.

Peiliä kannattaa välttää koko päivän,
ja pakastimesta syödä hyvällä omalla tunnolla
miehen ostaman kipeysjätskin.

Ja korkokengillä saa kävellä sisällä,
jos jaksaa.

P.S Ovat ne vaan niin ihanat...

(Tyyny: Itse tehty
Kengät: H&M
Mummoalusmekko: Itse Tehty
Sukat: Lindex
Krapulainen olo: Itse saavutettu)

Roosaa kenkärakkautta

Ei niitä vain koskaan voi olla liikaa.

Ei,
vaikka kenkähylly on jo ennestään niin täynnä,
että minun on täytynyt ripotella useita kenkäpareja makuuhuoneeseen ja keittiöön.



Ja ne näyttävät jaloissa täydellisiltä.

Kiitos ja ole hyvä Minulle.

Kenkämaterialismi on toisinaan hyvinkin palkitsevaa.

(Kengät: H&M Ale)

Naisellisuusliivit

Sukkanauhaliiveissa on sellainen hassu vaikutus,
että se saa naisellisuuden sykkimään,
vaikka tukka olisikin hieman likainen ja kynsilakka kynsistä puoliksi syöty.

Kaupungilla kävellessäkin pylly keinahtelee huomaamattaan puolelta toiselle,
tekisi mieli nostaa hameen helmat korviin
ja huutaa kaikkille sukkanauhojen puolesta.
(Katsokaa minua, katsokaa minun naistani!)

Pieni ja piilotettu juttu hameen alla saattaa pelastaa yhden päivän
ja yhden naiseuden.

Kiitos H&M:n satiinisille sukkanauhaliiveille,
jotka minäkin tilasin itselleni kahdessa eri värissä.

Ulkokahvi

Isosta mukista,
paljolla maidolla,
eikä koskaan loppuun asti juotuna.

Häpeän tunnustaa minusta löytyvän äitini piirteitä,
kun olen väsyneenä alkanut mikrottaa vanhaa ja kylmää kahvia.

Ja minä uskoin,
ettei minusta koskaan olisi siihen.



Talvi on siitä puuduttavaa,
että melkein kaikki kenkäni ovat talviunilla.

Liian liukasta,
liian lumista,
liian kylmää.

Pakko todeta,
että maiharit ovat jalankulkijan paras valinta.

Mutta niin pirun tylsät...

Haluan jo korkoa!
Punaisia, valkoisia, mustia.
Solkia, avonaisia kärkiä.
Timantteja, nyörejä.

Haluan kymmenen senttiä lisää pituutta.

Aamukahvi.

Paita: H&M
Kukkahame: Itse ompelemani
Sukkanauhat: Lindex
Kengät ja ulkotakki: Kirpputori
Kahvimuki: Paras mahdollinen kahvin täydelliseen nauttimiseen

Punaiset paholaiseni,
tissieni uusimmat ystävät:
Tasselit.

Ja ensiviikon keikkamme Huittisten Seurahuoneella lähestyy.

Tutustuminen tasselien ja tissieni kanssa sujuu toistaiseksi hyvin.

Enpä olisi joskus voinut kuvitella tätäkään.

Kissamaista.

Kun kotonasi asustaa kolme kissaa,
et millään voi välttyä tällaisilta kuvasarjoilta:

Tässä vaiheessa kamerasta ovat patterit loppuneet
ja kamerassa lähes kymmenen kuvaa kengistä höystettynä oranssilla viuhahduksella.

Kissat.
Ne kissat.

Niin totaalisen Kissamaista.

Aamutyttö ja Aamupossu Täällä Hei

Hyvää huomenta,
on kiva päivä tänään!

Kahvia, uutta Kismet-suklaata,
uusi kirpputorimekkonen,
aurinkoa,
possunen vieressä,
uudet kengät olohuoneen lattialla,
Pilvilinna Joka Romahti yöpöydällä.

Imuroitu keittiö,
puhtaan pyykin tuoksu,
leikatut kankaat odottamassa ompelupöydällä.

Perjantai Perjantai Perjantai,
on varmasti kiva päivä tänään!

Pallomekko: Kirpputori (1,00 e)

Puuhamaasta hyvää päivää

Miten yhdessä ja samassa tytössä voi asua sellainen mielenlaadun ailahtelevaisuuden skaala?

Yhtenä päivänä olet elävä kuollut,
ja niin väsynyt,
että nukahtaminenkin tuntuu liian raskaalta.

Toisena päivä,
kuten tänään torstaina,
heräät seitsemältä aamulla miehen hammaslääkärikellonsoittoon
-vaikkei olisi pakko herätä, on sapattivapataa-
juot kahvisi,
ja perustat Puuhamaan sisällesi.

Imuroit hullunkiilto silmissäsi,
viet roskia,
rohkenet koittaa miehen porakoneen toimivuutta
-kunnes mies nousee sohvalta auttamaan-
hösläät,
huidot,
olet täynnä energiaa,
etkä millään jaksaisi pysähtyä aloillesi.

Ailahtelevaisuuden multihuipentuma.



Viikolla olen muistellut hetken vanhaa nostalgiamekkoani,
jonka ihanainen mummuni on minulle joskus ommellut syntymäpäivämekoksi.

(Sydämiä, sydämiä, sydämiä minun ihanalle mummulle!)

Vihreä ei ole värini,
mutta tunnearvoa tällä mekolla on miljoonakertaisesti.

Siksi se ehkä roikkuukin vuodesta toiseen henkarissani,
hyvin harvoin käytettynä,
mutta sitäkin enemmän rakastettuna.

(Mutta oliko tuon mekon helma muutamia vuosia sitten ihan näin lyhyt?
Vai olenko minä vain tullut liian vanhaksi...)

Vihreät korkokengät ovat löytyneet aikoinaan kirpputorilta.

Harvoin käytettyjä ihanuuksia;
aarteita,
joista ei osaa luopuakaan.

Lainapyöräni talvehtii.

Ja kantaa korissaan hiutaleita.

Puuhapäivän tyttö ehti tänään käydä kirpputorillakin miehensä käsipuolessa.

Ainaisten kissankarvaisten, mustien sijaan kerrankin punaiset sukkikset,
joiden päälle puin vielä verkkosukkahousut.

Karvatakki: H&M.
Karkkirusetti: Omaa tuotantoa
Alta pörröttävä vyötäröhame, musta salkku, kenkulit ja kaulaan kietaistu musta poncho Kirpputorilta.
Sydänkäsilaukku: H&M
(Tällä tytöllä pitää aina olla vähintään kaksi laukkua mukanaan,
oli määränpää mikä tahansa,
taikka tuntematon
- käsilaukku ja matkalaukku)

Kirpparilta löysin mm. mokkaiset avokkaat ruususomistella
(3,00 e)

Niille minun piti antaa uusi koti ja jalka.

Meidän kodin tytöt tykkää istua peilipöydän ääressä,
tai sen alla.


P.s Postimies ilahdutti minua päivällä pienellä kirjekuorella,
jossa oli jotain punaista, säihkyvää ja odotettua.
Elämäni Ensimmäiset Tasselit.
Olen myyty.

Aamupostimies vihastutti minua,
paikallinen sanomalehti on mennyt uudistumaan.
Eihän sitä osaa enää edes lukea.
Jotkut asiat eivät vain saisi muuttua koskaan.