Rusettimaniaa!

Minäkin innostuin viikonloppuna ompelemaan itselleni
karkkimaisen, suloisen
Minni Hiiri -rusetin.

Punaista huuliin ja rusettipanta päähän,
eikä tyttö sitten muita koristuksia tarvitsekaan.
(Tarvittaessa arkiasustukseen pitänee lisätä vielä
punaiset korot ja röyhelöinen vyötäröhame,
jotta saa itsensä helposti juhlakuosiin)

Viikonloppu on ollut ahkeruuden ja keskittymishäiriöiden sekamelska.

Olen vaihtanut paikkaa keittiöstä makuuhuoneeseen,
makuuhuoneesta olohuoneeseen,
olohuoneesta takaisin keittiöön...

...Kutonut sukkia,
täyttänyt ristikoita,
ommellut, surruttanut, purruttanut,
leikellyt,
piirrellyt,
mapittanut,
siivonnut vaatekaappia,
hoivannut kissoja,
askarrellut...

Kaikkea samaan aikaan
ja hieman erikseen.

Välissä keittänyt taas kahvia ja puuroa.
Syönyt palasen suklaata
tai muutaman.

Ja onnistunut katsomaan muutaman vuokraleffankin alusta loppuun asti.
(Tarantinon Kunniattomat Paskiaiset jäi minulta kyllä jo katsomatta illan viimeisenä leffana.
Säästin itseni painajaisilta
ja nukahdin sohvalle)

Yöllä oli satanut lisää lunta.
(Paljon Paljon Paljon!)

Minun jälkeni olivat ensimmäiset vastasataneessa lumessa aamulla.
En olisi halunnut kävellä pihan poikki postilaatikolle
ja tahria lumivaippaa maassa.

Löysin kaupan hedelmähyllyltä limetin,
joka maksoi 20 senttiä.

Mies viipaloi limetin ja vanhan appelsiinin pyynnöstäni ohuiksi viipaleiksi
(Minä en osaa käyttää veistä)
ja nuo päätyivät uuniin kuivumisoperaatioon.

Mielenkiinnolla odotan,
säilyttääkö limetti ihanan vihreän värinsä loppuun asti.

Uunista tuleva tuoksu ainakin on yhden limetin ja appelsiinin kuivattamisen arvoinen...



Ja näistä pääsen sitten tekemään lisää erilaisia koruja.

Kahvi, Lehti ja Aamu

Aamu ei ole mitään ilman kahvikuppia.
Tai kahta.

Kahvi aamulla ei ole mitään ilman postilaatikosta haettua lehteä.
Lehdessä ei ole sisältöä nimeksikään,
mutta se vaan on Lehti.
Niin kuin kahvi on aamulla Kahvi.

Lehden hakee postilaatikosta puolessa minuutissa.

Tänä aamuna tuon lehden hakemiseen meni vain se puoli minuuttia
ja puoliksi poltettu tupakka,
mutta lehdenhakupukemiseen meni sen sijaan viisitoista minuuttia.

Kahdenkymmenen asteen pakkaseen täytyy valmistautua kunnolla,
toteaa vilukissa.

Muutoin ei ole Lehteä ja Kahvia.
Eikä ole Aamua.

(Mutta minä sain Kahvini ja Lehteni ja Aamuni,
ja vielä ruisleipääkin -
vanhuus ei tule yksinään)


(Treeniksellä vietettyä aikaa:
En voi lakata ihastelemasta Micken rumpuja,
joihin minun lapsokaiseni ovat myöskin päässeet)

Ompelin tänään lakanakangasversiona Elämäni Ensimmäistä
miesten kauluspaitaa.

Sirkusorkesterin basisti oli nähnyt unta tulevasta keikkapaidastaan;
musta, tiukahko kauluspaita hopeisella vetoketjulla.

Kyllä,
minun ei tarvitse olla unessa nähdäkseni,
että se tulee näyttämään hyvältä lavalla.




Vaatteita siellä ja täällä -
tällä kertaa sängyn laidalla.

(Voi vaaterekkini, kun otit ja lähdit ja hajosit)

Uusimpia rakkauksia ovat vasemmassa reunassa roikkuvat
joululahjani,
ruusumekko ja samaa mallia oleva liituraitamekko
(Lindex)

Punainen pallomekko on Gina Tricotin,
loput ovat löytyneet kirpputoreilta vuosien saatossa.



Luin eräänä päivänä lehdestä,
että sorsat eivät palele talvellakaan vedessä.

Se oli helpottava tieto.

Ja nyt minun pitää päästä ruokkimaan sorsia.

Työmatkallani ohitan aina sen saman kanalinvarren,
jossa sorsat viihtyvät talvisin.
Siellä lapsenakin käytiin ruokkimassa niitä leivänmurusilla.

Sirkusorkesteri laajentaa rajojansa
ja valmistautuu uuteen keikkaan 17.2 täällä.

Lisää nokea nenänpäähän
ja hameet heilumaan.

Ei millään malttaisi taaskaan odottaa.

Kirpputoreistakin voi saada vieroitusoireita -
melkein kuukausi ilman vakiokirpputoria ja sen aarteita
saivat kädet tärisemään ja hengityksen kiihtymään kiertäessä hulluna
pitkästä aikaa looseja.

Ja miten turhautunut olisinkaan ollut,
jos mukaan ei olisi löytynyt mitään.

Vieroitusoireita helpottamaan lähti mm. mustapunainen mekko,
johon tykästyin täysin.

Kevättä haikaillen ompelin itselleni myös sinivalkoraidallisen
vyötäröhameen vanhasta lakanasta.
Sen alle sopii vielä valkoinen tyllihame,
ja olen aivan valmis uuteen kesään ja saaristoseikkailuun.


Leppoisaa viikonloppua kaikenlaisille ihmislapsille.

Miu mau.

Pitsissä.

Radio lupailee meille TaikaTalvea vielä pitkälle helmikuuhun.

Kohmeisia sormia ja punainen nenä.
Pipon alle liiskaantuneet hiukset.

Oi tätä kerrospukeutumisen ihanuutta!
Ja silti on kylmä.

Luissa asti.

(Kerrankin on lunta ja kunnon talvi,
enkä minä ole vieläkään hiihtänyt)


Kyllä talvi kaunis on.
Satunaisesti äärimmäisen kaunis.

Kun yrittää metsästää lumihiutaleita kielelleen
tai huomaa maan kiiltelevän tuhansien timanttien lailla kylmyydestä.

Kesäisin minä aina kaipaan sitä narinaa kenkien alla.
Pakkaslumen narinaa.



Lainasin tänään miehen kaapista päälleni hameen.
Pitkän ja villakankaisen.

Myöhemmin mietin,
kuinka moni tyttö lainailee miehensä kaapista hameita.

Minä en ole housutyttö,
mutta minun mieheni osaa olla myös hamepoika.






Pitsijakku: Omaa tekelettä
Punainen Paholainen lahjoitettu minulle
(Kuin olisi joulu!)



Mummohtavat pitsipöksyt: Lindex Ale.

Ja nämä minä haluan vilkkumaan hameen alta.

***

Yöpöydällä: Hotakainen - Sydänkohtauksia

Puikoilla: Jämälankoja,
joista kehkeytyy sukkanauhoihin kiinnittettävät pitkät sukat

Lautasella: Vellimäistä puuroa
(aina ilman suolaa)
hedelmillä ja mansikkahillolla koristeltuna

Päässä soi: Eleonoora Rosenholm

Kesken: Ristikkolehti

Huomenna: Siirryn ahkerasta ajatustyöskentelystä tekoihin
ja juurrutan itseni ompelukoneen ääreen.

Keikkaleski

Keikkalesken raihnainen lauantai;
pannullinen kahvia,
laatuaikaa kissoille,
piirrustuslehtiö,
sohvan asuttamista,
peittojen alla piilottelua,
ompelemista ajatuksen tasolla.

Ja kuivan ruisleivän nakertamista,
joita on keittiön pöydällämme kuivumassa suuressa karjalanpiirakkalaatikossa.

Syntisen hyvää.

Ja minä näen jo sieluni silmin,
miten jonain päivänä keittiössämme on pyykkinaru,
johon minä ripustan ruisleipää kuivumaan pyykkipojin.


(Pallopaita kirpputorilta)


Kotona on hiljaista ja yksinäistä.

Minä mietin pieniä asioita,
jotka tekevät minut onnelliseksi.

Kuten Kanelia.
Kanelin tuoksua hiuksissa.
Joululomalla miehen minulle antamia kanelitankoja.


(Keskeneräisiä viivoja. Suttailua. Kokeilua)


Tai hyvää omenaa.

Kissaa,
joka rakastaa nuolemalla kättäsi karhealla kielellään
ja vatkaamalla mahaasi.

Mummua,
jonka ääntä oli ihana kuulla päivällä puhelimessa.

(Metallikissoja. Mau)


Mustekynän viivoja poskilla,
koska silloin olen tehnyt jotain.

Tilkkujen leikkaamista,
värien ja pallojen sekamelskaa.

Kahvimaitoa jääkaapissa.

Sellaisia pieniä asioita.
Niitä on joskus hyvä miettiä.

(Punainen mekko on yksi parhaista kirpputoriostoksistani koskaan.
Ja ikää sillä on jo useita vuosia.)

***

Tänään oli paikallislehdessä juttu Sirkusorkesterista,
jota odotin kovin kärsimättömästi.
(En vain koskaan opi odottamaan)

Koko juttu on luettavissa
Täällä.

Lehtikuvassa orkesteria edustavat
Axu (vas.), Micke, Tirehtööri, Wille ja minä.

Rintasen Teemulle kiitos kuvasta.

www.sirkusorkesteri.fi

Sitä on hartaasti ja kärsimättömästi odotettu
ja nyt se on saapunut Internetin Ihmeelliseen Maailmaan:

Sirkusorkesterin Erittäin Virallinen Sivusto

(Isot, kauniit kiitokset basistillemme Villelle sivuista)

Raota punaisia verhoja
ja käy rohkeasti sisään.

Anna hulluudelle sijaa
ja nauti.

Ihastu, rakastu, vihastu.
Anna mennä,
peipi.


(Kuvassa minä ja mieheni)

Valkoisten sukkien päivä

Unettomuutta minä vihaan.

Sitä kun viideltä aamulla on valveilla
ja laskee minuutteja siihen,
koska pitäisi mennä töihin.

(Ja päässä vilisee vilisee liikaa ajatuksia,
lähinnä ompeluksien suhteen,
mutta täytyy antaa edes miehen nukkua rauhassa)

Olen harvinaisen tyytyväinen,
kun saan paljon unta,
lämpöä, hellyyttä ja ruokaa.
Lapsen tarpeet.

(Materialistisen puolen tyydyttäminen onkin sitten ihan eri asia...)

Talvesta minä tykkään,
lapsuuden talvesta.
Siitä Oikeasta,
kun joka aamu ulos katsoessaan tuntuu Joululta.



Sunnuntaivaatetus,
Sirkusorkesterin kuvaussessio:

Punainen mekko (rakkaimpani!): GT
Valkoiset sukat ja sukkanauhat: Lindex
(Minulla meni vain kaksi vuotta ennen kuin rohkenin pistää valkoiset sukat jalkaani)
Kengät ja takki: Kirpputori
Huivi saatu lahjana.

Kukkaset: H&M
Musta bolero: Omaa tekoa

Axun tukan tupeerausoperaatio.

Voi kun minullakin olisi noin paljon hiusta päässä!


Loppuun vielä esittelyyn kirpparilta löytämäni takki miehelleni pikkujoululahjaksi.

No niin,
sen piti todellisuudessa olla joululahja,
mutta kärsivällisyys ei vain aina riitä.

Ja siinä on muuten pääkallonapit!
Aika rouheeta.

Tilkutuin.

Uudet kiilakorkoiset Paholaiset saapuivat
ja minä lähdin lehtihaastatteluun.

Tuskailen kuunnellessani kissojen juoksevan kenkieni yli.
Kip Kop,
ne tippuvat portailta
ja minä järjestän ne tuhannetta kertaa uudelleen riviin.

Onko liikaa odottaa
kissoilta jonkinlaista sulavuutta ja arvostusta?



Punaiset kengät kädessä: H&M
Punaiset kengät jalassa: Halens
Musta mekko ja pinkki huivi kirpputorilta

Olen viimeaikoina ollut täysin Tilkkuuntunut.
Yöt ovat menneet ompelukoneen ääressä.

Nahkahihna on vanhasta käsilaukusta,
metallisoljet vanhasta mekosta,
rusettinauhat miehen äidiltä,
kankaat omasta tilkkulaatikosta.

Mahdollisimman isot laukut ovat rakkautta.
Niihin voi pakata koko omaisuutensa.
Eihän sitä koskaan tiedä,
milloin tarvitsee laastaria,
ompelutarvikkeita,
virkkuukoukkua,
villalankaa,
villasukkia,
vanua,
pattereita,
saksia,
tyhjiä tupakka-askeja,
tyhjää purukumipussia,
taskupeilejä...

Muumimammallakin oli aina kaikki tarvittava käsilaukussaan.

Minusta tuntuu vieläkin siltä,
että tänään on lauantai.

Minä heräsin kuin lauantaisin.
Nukuin ihan liian pitkään.

Odotin postilaatikosta lauantain paikallislehteä.
Minua muistikin Aktiv Kapital kirjeellään.

Perjantai.

Ja vielä kerran. Kunnes taas seuraavan: Sirkusorkesteri

Maanantai.
Joululoma takana.

Hain aamulehden postinjakajalta ennen unentuloa.
Luin sen keittiön lattialla
miettien keittäisinkö kahvia enkä menisi ollenkaan nukkumaan.

Muutama tunti unta.
Töissä lämmitys paskana.
Ulkonakin oli lämmempää.

Tervetuloa Arki.
(Vihaan sitä sanaa)

Silti jaksan hehkuttaa eilen saapuneita Sirkusorkesterin keikkakuvia.
Minä tallon Arjen jalkoihini.
Pärähdän ja hehkutan.

Revin, raastan ja potkin.
Teen elämästä Ihmemaan,
ikuisen, hämyisän sirkusteltan.
Punaisen ja mustan.
Intohimoisen.

Ja nauran.
Itken, tanssin ja rakastan.

(Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa saattaa;
minulla ei ole paljoa lisättävää)

Lavalla:
Sirkusorkesteri,
31. 12. 2009,
Bar Hovi.

"Jokaisen koron iskun tuntee sisimmässään,
joka riisutun vaatteen ihoonsa kirjoittaa"



Minä ja ihanainen mieheni.

Olin tehnyt asuni itse,
joka näkyy paremmin edellisen postauksen linkin kautta.

Hulluus iskee,
kun Hyrristi Tonza saapuu huoneeseen.
Saati pääsee loistamaan lavalla.



Kontaktitaidetta kristallipalloin.
Sirkustelijamme Aksu
(lievästi aneemisen näköisenä)

Sirkusprinsessa Eevi ja tulipoit.

Sirkusorkesterin Tirehtööri,
minu miähen,
minu rokkaripoju omassa elementissään.

Tässä näkee miten käy,
kun äiti kieltää lapsena leikkimästä tulella.

Tulennielentää Aksulta.

***

Minulta ovat sanat loppuneet.
Lainaan niitä vielä loppuun Sirkusorkesteria
ja jään tunnelmiini vielä hetkeksi.


"Tanssi, tanssi kunnes aamu sarastaa,
Tanssi niin kuin oisit osa aamunkoittoa.

Tanssi, tanssi kengän kannat savuamaan,
Tanssi kunnes polttaa,
tanssi paikat palamaan..."

(Sirkusorkesteri - Tanssi Paikat Palamaan)

Klik Klik

Lisää,
enemmän,
lujempaa,
räjäyttävempää!

Minun ja mieheni yhteinen debyytti lavalla:
(Kuva huonoa,
mutta se energia -
se oli jotain ihan tajutonta)

Tango - klik klik

Minä en osaa lakata hehkuttamasta tätä juttua.

Pää räjähtää!

Puh Pah Pelistä Pois

Tapahtumarikas vuosi taasen takana.
Viime vuosi alkoi hienosti
ja päättyi liioittelematta mahtavasti Sirkusorkesterin tahtiin.

Viime vuonna minä olen...


.Muuttanut kahden kissan kanssa toiselle paikkakunnalle todella ison muuttoauton saattelemana.

.Muuttanut takaisin kotipaikkakunnalleni samojen kissojen
sekä elämäni miehen kanssa.
(Vihreä Mersu haki Rinsessan takaisin kotiin)

.Sanonut Rakastavani.

.Tuntenut olevani rakastettu.




.Heittänyt imurini lumihankeen
ja siirtynyt suosiolla rikkalapion ja harjan yhteispeliin.
(Säästän sähköä ja kohotan kuntoa!)

.Ollut morsiusneitona ystäväni häissä
ja ommellut morsiammelle hääkorsetin.

.Saanut uusia ystäviä
ja tavannut hirmusti hauskoja ihmisiä,
uusia ja vanhoja.


(Yritys hukuttautua pakkaselta piiloon miehen toppatakkiin)


.Saanut ja kirjoittanut kirjeitä ja kortteja.

.Saanut salmiakkiautoja postilaatikkoon.

.Opetellut jonkkaamaan.

.Käynyt miehäkkeen kanssa Sirkus Finlandiassa
ja hurahtanut totaalisesti kaikkeen sirkukseen liittyvään.




.Mökkeillyt ja saareillut paljolti.

.Käynyt kerran meressä uimassa.
(Eikä hauki purrut varpaaseen)

.Melkein saanut perata kalan.
(Ensi vuonna sitten...)

.Alkanut taas monen vuoden jälkeen syödä kalaa.



.Pessyt mattoja, marjastanut, sienestänyt,
pakastanut, hirvikärpästänyt, onkinut.

.Kasvattanut yrttejä pihalla ja sisällä.
Syönyt oman maan salaattia ja basilikaa.
Ihastellut yhtä auringonkukkaa pihalla.

.Ajellut lainapyörällä,
jossa on kori.


(Halloween ja kissailut)


.Nähnyt livenä elämäni ensimmäisen burlesque-shown.
Ollut aivan myyty.

.Niellyt tulta.

.Saanut ensimmäiset tatuointini synttärilahjaksi.

.Saanut aamulla kukkia sänkyyn.


(Maailman hirvittävimmät joulumuumit)


.Minua on kosittu.
Kirkkokin on jo varattuna kesäksi.

.Kolmas kissa, Suukko, saapui adhd-lapsena kotiamme tuhoamaan.

.Olen ratsastanut.




.Maistanut voileipäkakkua,
valkohomejuustoa,
ruokakermaa kastikkeessa
ja etikkasilliä.
(Olen kuitenkin ehkä maailman nirsoin ihminen)

.Päässyt tekemään töitä tekstiilipajalle.

.Ottanut sikainfluenssarokotteen
ja tullut siitä todella kipeäksi.

.Lähtenyt mukaan tekemään Sirkusorkesteria
ja löytänyt itseni ihan uudesta Ihmemaailmasta.


(Treenikämppä ja punaiset bordellivalot ikkunassa)


.Viettänyt ensimmäisen joulun miehensä kanssa yhteisessä kodissa.

.Treenannut Sirkusorkesterin kanssa joululoman hikisessä treenikämpässä.

.Juhlinut vuodenvaihdetta Bar Hovissa,
mahtavilla fiiliksillä,
huippuhienolla keikalla,
ja maailman parhaassa porukassa!
(Kuvamateriaalia odotellessa...)

Ei voisi enempää vuodelta toivoakaan.

Uusia kujeita odotellessa...